Bella, suuri pehmeä vanhus. Vasta se oli se pieni Espoosta kiikutettu vahinkopentu, jonka kaikki veljetkin menivät tutuille. Ainakin yhdestä veljestä on jo aika jättänyt, eikä Bellakaan enää aivan vetreimmillään ole. Mutta ihana ja rakas se on, voi jestas että onkin. Pikkusiskot pyörivät sen ympärillä, eikä se ole moksiskaan, rauhallisena seuraa sivusta mäyriäisten loikkimista.
Tänään pyrytti lunta taivaan täydeltä. Maisemasta katosi värit ja pikkukoirat joutuivat loikkimaan edetäkseen. Muta manasi viikset jäässä hiutaleita pois naamaltaan, mutta antoi kohta periksi ja jatkoi hippaa siskonsa kanssa.
Kakskerrassa kaikki kohdallaan, terkkuja Turusta!
