Surkea sunnuntaipäivä

Pojat lähtivät aamupalan jälkeen kaupunkiin viettämään isänpäivää. Haahuilin kotona. Pyykkituvassa täyttä, liian kylmä kallioilla hengailuun. Teki mieli soittaa kaikille, mutta ajattelin häiritseväni kaikkien muiden isänpäivää. Soitin äidille.

Viime vuoden isänpäivää en oikein muista. Asuimme kyllä jo erillämme, mutta taidettiin silti viettää päivä perheenä. Eihän se juhla äideille kuulu, ellei olla kokonainen perhe.

Sytytin kynttilän oman isäni muistolle, ja annoin sen palaa äidin neuvosta sammuttamatta loppuun. Elämääni ei kuulu läheisesti enää yhtään isää tai isoisää. Ei omia, ei puolison, ei puolisoa. Ehkä isänpäivä saikin tuntua haikealta.

Isänpäivän ilta oli päivää kirkkaampi. Syötiin yhdessä niinkuin joka sunnuntai. Päivän murheet olivat poissa, edessä oli kasa naanleipää ja nepalilaista, vieressä pari kikattavaa poikaa ja niiden isä. Illallisen jälkeen oli ihana palata yksin kotiin, miettiä että kaikki on kyllä valtavan hyvin juuri näin.

Neljävuotiaat

Siskokset täyttivät viime viikolla neljä! Äiti tuli poikien seuraksi myöhäisten kuvausteni takia, ja koirat saivat viettää juhlapäivän toistensa seurassa. Ei tehty nakkikakkua, mutta muutama ylimääräinen herkkupala tarjoiltiin. Tytöt vaikuttivat tyytyväisiltä, molemmat ottivat uuden vuoden vastaan omassa elementissään.

Ne ovat niin erilaisia, tuntuvatkin eriltä! Manda on jämäkkä ja varma, siskonsa herkkä kuin perhonen. Molemmilla on sama valikoiva kuulo, mutta Manda malttaa käskyjä ehkä vähän paremmin. Muta haukkuu aina vaikka vain varmuudeksi ja tartuttaa metelöinnin myös siskoonsa. Molemmat viihtyvät lämpimässä sylissä tai peiton alla, mutta varsinainen vauva on Manda. Sen läheisyydenkipeys on johtanut kaikenlaisiin myönnytyksiin,  yöt kyllä nukumme nykyään taas omissa sängyissämme. Paitsi silloin kun pojat ovat minulla, kaivautuu Manda Eelin peiton alle.

Ruuan suhteen kumpikaan ei turhia nirsoile. Ulkona suu käy sitä tahtia, ettei koiranruokaa tarvitse kohta enää tarjoilla. Alas menee niin hanhenkakat kuin pupunpapanat, eikä se usein jää edes siihen. Kielisuudelmia vaihdetaan ulkoilun jälkeen harkiten.

Onnea mäyrämussukat. Tuokoon tuleva vuosi lisää viisautta ja vähemmän kakkaa. Sitä samaa minäkin toivon! :)

KUVAT DORIT SALUTSKIJ

Kolmistaan Kakskerrassa

Äiti sai työkavereiltaan yllätyssynttärilahjaksi mökkiviikonlopun, ja me poikien kanssa osallistuimme pitämällä sillä välin taloa lämpimänä ja koirat tyytyväisinä. Tuntui hullulta tajuta, etten ollut käynyt kotona kuukausiin. Äiti kyllä käy meillä ja pojat äidillä, mutta siitä on aikaa kun itse olen viimeeksi ollut Kakskerrassa.

Oli kivaa olla kolmistaan. Siivosin kaappeja ja kävin metsässä, pojat haravoivat pihaa ja pesivät laituria. Koirat seurasivat mukana kaikkialle. Bella on jo yli 12 vuotias, niin kiltti ja kultainen. Jo muutaman vuoden olemme ajatelleet että jospa vielä yhden talven yli saamme pitää sen. Vieläkin se porskuttaa onnellisen oloisena, löytää metsästä parhaat sienipaikat ja popsii suppilovahverot suuhunsa ellei ehdi nopeasti väliin. Sienet ja marjat, siinäkö pitkän iän salaisuus?

Äidin luona aika pysähtyy. Kannan usein läppäriä matkassa mukana, mutten löydä oikeaa hetkeä avata sitä. Siellä ruutuaika on illalla telkkarin ääressä, takan lämmössä ja teekuppi kädessä. Ulkona hiljaisuus on niin täydellistä että korvissa humisee, pimeys niin mustaa ettei hiekkatietä erota metsästä. Mutta tähdet sen sijaan loistavat miljoonina kirkkaina valoina taivaalla, tuijotan niitä kattoikkunasta kunnes nukahdan.

Kävin viikonlopun aikana joka päivä poimimassa pienen satsin sieniä. Äiti palasi sunnuntaina mökkireissultaan ja kotona odotti kattilallinen vegaanista suppilovahverokeittoa. Sieniä saa tällä hetkellä todella edullisesti torilta, mutta tämä keitto syntyi tietty takapihan sienistä seuraavalla (mutumuistikuva) ohjeella:

Aineet:

  • loraus rypsiöljyä
  • 2 sipulia
  • reilu litra suppilovahveroita 
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 7 dl vettä
  • 1-2 kasvisliemikuutiota
  • pieni ripaus pippuria
  • 2,5 dl Aito Kauraruokaa

Tee näin:

Kuullota sipulisilppu öljyssä

Lisää silputut sienet ja sekoita hetki

Ripottele jauhot joukkoon, sekoittele.

Lisää vesi vähitellen ja murenna mukaan liemikuutiot ja rouhaise pippuria. Keitä hiljalleen n. 10 minuuttia.

Lisää purkillinen Aito Kauraruokaa.

Keitä vielä muutama minuutti ja tarkista maku.

Parasta syysreissussa äidille; metsä ja sienet, auringonlaskut järvellä, onnelliset vapaina juoksevat koirat, pulahdus 10 asteiseen veteen, takkatuli ja tähdet. Ja se että sain kahdella eurolla lahjottua molemmat luurangot maistamaan suppiskeittoa! 1/2 piti sitä ”ihan hyvänä”. Yass!

Lapsuuden tammi. Olen aina haaveillut keinun ripustamisesta vanhaan puuhun, mutten vieläkään ole sitä tehnyt.

Metsään ei voi lähteä ilman sienikoria. Tai jos lähtee, on löytyneelle saaliille uhrattava pipo.

Tähtinäkymä kattoikkunasta <3

 

Postaus on osa yhteistyötäni Kaslink Aidon kanssa.

Aito on kotimainen kaurapohjainen tuoteperhe, josta löytyy kaurajuomaa niin nakuna kuin mustikalla. Litran perinteiset purkit löydät kylmähyllystä, tiiliskivet ja pikkupurkit säilyvät myös lämpimässä. Kaurajuomien kaverina Aito kauraruoka, joka tekee kokkailusta samettisen pehmeää.

KUVAT DORIT SALUTSKIJ