Kuten rivien välistä, riveiltä tai postaustahdista on väistämättä käynyt selväksi, olen joskus voinut paremminkin. Vuosi 2014 on koetellut erikokoisissa mittakaavoissa, vaikka yhtä lailla siihen on mahtunut valtavan ihania asioita ja tapahtumia.
Tajusin keskellä viime viikkoa, etten ole luvannut viikonlopuksi mitään aivan pakollista. Vuokrasin pienen auton, pakkasin pojat ja koirat kyytiin ja ajoin kaameassa tuiskussa Turkuun. Äidin luona oli hyvä olla. Luonto pisti parastaan ja maisema oli herätessä kuin satukirjasta. Puin kymmenen kerrosta villaa päälle ja lähdin ulos. Hiljaisuus humisi päässä.
Oi mitä heijastuksia veden pinnalla! Tykkään kun tuli lunta, kaikki on niin kaunista. <3 Niinkuin nämä sinun kuvasikin (jälleen)!
Ilma oli uskomaton. Lumi ja tyyneys teki olon kaiken satumaiseksi! Kumpa tulisi pian taas lisää..
Ihanat ihanat kuvat, villakerrokset ja pojat saavissa :) voimia.
Kiitos, kiitos, kiitos ja KIITOS! <3
Äidin luona on hyvä olla <3 Ihania kuvia ja tunnelmia olet taas tallentanut. Toivottavasti olokin alkaa parantua.
No niin on! <3
Kiitos, kyllä tämä tästä aina vaihtelevasti..