Uusi kahvila Suomenlinnaan!

Olemme saaneet uuden kahvilan Suomenlinnaan! Cafe Silo avasi ovensa ensi kertaa keskiviikkona ja nyt lauantaina vietetään virallisia avajaisia.

Kahvilaa pyörittää ihana naapurimme Henna, jonka haave sai sukutilalta perityn nimen ja mummolta perityn taikinajuuren. Silon täytetyt leivät leivotaan itse ja jos hyvin käy, voi vastaleivottuja leipiä ostaa myös mukaan. Ensimmäiset ruisnappimaistiaiset sain ovelle kannettuna Satun ollessa kylässä, olimme molemmat ihan suut muikeina!

Silosta saa perinteisten pullien lisäksi myös Green Streetin raakakakkuja, täytettyjä leipiä ja keittolounasta. Viikonloppuisin tarjolla on aamiaista. Kahvi on Kaffa Roasteryn pehmeän tummaa paahtoa, ja sitäkin saa halutessaan ostaa mukaan. Mikä mahtava tuliainen! Itse vein sitä Islantiin.

Huomenna on siis avajaiset, jihuu! Kekkereiden kunniaksi Silosta saa kaksi raakakakkupalaa tai laskiaispullaa yhden hinnalla. Kaveri kainaloon ja lauantaiksi Suomenlinnaan, kahvila on kivenheiton päässä lauttarannasta.

Aukioloajat tiistaista sunnuntaihin 10-17, maanantait suljettu.

Tammikuinen Islanti

Kaikki lähti Antti Holma ja Maastamuuttajat Islantijaksosta. Tai ei siitä nyt kaikki lähtenyt, oltiin jo pitkään puhuttu Satun kanssa, että olisi ihana lähteä käymään Islannissa, mutta tuon jakson jälkeen menin ja ostin lennot. En matkustanut viime vuonna lappia kauemmas ja se alkoi tuntua päässä. Oli pakko päästä reissuun.

Saavuin Islantiin eilen. Satu antoi minulle oman huoneen, kotiruokaa ja valkoviiniä, ja olin pökertyä onnesta. Tänään on enimmäkseen satanut ja myrskynnyt, mutta mitäpä siitä. Kiersimme Reykjavikin keskustaa, söimme kalaa ja kävimme kahvilla.

Maa lumosi minut välittömästi! En ole nähnyt kuin pienen palan, mutta janoan lisää. Haluan takaisin ennen kuin olen edes lähtenyt. Menetin sydämeni vuorokaudessa.

Vuoden vika viikko

Ah ja huh, vuoden viimeisiä tunteja viedään.

2017 oli ok, ehkei niin päräyttävä mitä tasan vuosi sitten kuvittelin, mutta hyvä kaikkineen. Ensimmäinen ikioma vuoteni, jonka pärjäsin ihan sairaan hyvin.

Ihastuin vain vähän ja hetkeksi, sekin semi salaa kohteelta. Eniten pidin ajatuksesta olla onnellinen yksin, sillä sitä olin ja olen. Päivänselvää, että mukaan mahtuu myös epätoivoisia ”en koskaan löydä ketään” -hetkiä, mutta pääsääntöisesti olen ollut valtavan vahva vain itsekseni.

Lunta ja liukkautta ei tänä mustana loppuvuotena juuri ole ollut, mutta vedin vuoden ainoat lipat vikalla viikolla. Ensin koira kiskaisi oikealla hetkellä ja liuin pitkin kuraista polkua pyllylläni alamäkeen, toisen kerran ajattelin vain vähän vilkaista tinderiä korkeissa koroissa keskellä kirkkopuistoa ja kohta olinkin rähmälläni polvi auki ja kämmenet ruvella. Otin sen merkkinä.

Tänään vietän uutta vuotta taas ilman vastuuta muista, lempi-ihmisteni seurassa ja ajattelin palata kotiin vasta huomenna. Ihanat tytöt naapurissa ottavat koiran hoitoon ja saan olla villi ja vapaa. Turvaa tuo tieto siitä, että saan pojat huomenna viereeni ja asiat pysyvät tasapainossa.

Ihanaa vuodenvaihdetta ystävät, otetaan ilo irti!