Silloin kun seinät kaatuvat päälle ja tila loppuu kesken(kuten viime marraskuu, uh), on miltei välttämätöntä poistua hetkeksi paikalta.
Me lähdimme merille. Vaihdoimme Suomenlinnan lautasta Viikkariin ja seilasimme Tukholmaan. Nukuimme kasi yötä parvekkeellisessa luksushytissä, jossa pienet pullot kuohuvaa odottivat kireän pariskunnan rentoutusta. Onnistuivat, luojan kiitos. Pienillä asioilla on suuri merkitys. Se että saa suun täyteen kuohuvaa, ennen kuin kengät pois jalasta, toimii jossain tilanteissa täydellisesti.
Söimme hyvin, maistelimme vielä helmikuun voimassa olevan pohjoismaisen menun herkkuja ja siihen sopivia laatuviinejä. Mieltä painaneet asiat olivat jääneet rannalle ja täydellinen maisemanmuutos tuntui hyvältä. Liikkuva laiva, joka sai irtioton muuttuman matkaksi, toimi meille enemmän kuin hyvin.
Ruuan jälkeen painuimme takaisin yhdenteentoista kerrokseen. Telkusta tuli leffoja ja ikkunasta näkyi meri.
Täydellinen rauha ja hiljaisuus lukitussa hyttikerroksessa toi kaiken tarvittavan. Nukkua sai niin pitkään kun halusi, sillä laiva seisoi iltalähtöön asti satamassa. Päivä Tukholmassa vei meidät Söderin kaduille ja kahviloihin. Löysin kesäisen reissun hittipaikat uudestaan ja täytin ostoskassit universumin parhaalla toffeella.
Makumatkalle medät kutsui Viking Line. Kiitos.
