Vau. Talvinen tammikuu loppui ja tuli keväältä tuoksuva helmikuu. En aio säikähtää muuttuvia vuodenaikoja, tulkoot talvi takaisin jos tahtoo, minä tunnen sen sitten siinä hetkessä. Tänään tunsin kevään. 
Jätin aamulla koneen avaamatta, puin lämpimästi päälle ja lähdin ulos. Nuuhkin ilmaa ja siristelin silmiäni, jäin penkeille istumaan ja ihmettelemään, kävelin rannalle ja kuuntelin veden liplatusta. Kuinka kesältä jokin ääni voikaan kuulostaa! Suljin silmäni, aurinko tarttui vaatteisiin ja lämmitti.
Ystävä saapui kuuman kaakaon ja itse tehdyn pullan kanssa, rakennettiin piknik ja kuvailtiin. En ollut eläessäni saanut niin hyvää kaakaota, linkkaan reseptiin heti kun se löytyy netistä, tämä oli kaukana O’boysta.
Haahuilin tunneleissa ja hiivin uinuvalle palstalle. Lumi peitti kasvit, talikot nojailivat tarvikelaatikkoon. Kaikki oli vielä talviunillaan. Viime kesän sadosta haukkasi myyrä ison osan, jännityksellä odotan tulevaa.
Päivä oli ihana. Tehtävien lista ei lyhentynyt juurikaan, mutta hyvinvoinnin saavi täyttyi yli äyräiden. Aivan kuin tuossa ei jo olisi tarpeeksi, voitin myös kahden hengen matkan Berliiniin. WHAAAT??
Jään nyt nipistelemään itseäni. Hyvää yötä.
