Vaihdoin Aitoon

Yhteistyössä Kaslink Aito

Kahvi on minulle enemmänkin nautintoaine, kuin piriste. Tykkään laadusta määrää enemmän, enkä yleensä juo kuin yhden kupin lattea aamuisin. Keittiössä pörisee kohta kymmenen vuotta vanha kahvikone, jonka  kaverina on käsin veivattava kahvimylly. Useamman kupin kanssa saisikin jo veivata kädet kipeiksi.

Kun kahvia juo nauttiakseen, ei ole aivan sama millaisia papuja tai mitä maitoa kupilliseensa käyttää. En ole kreisi kahvihifistelijä, mutta tiedän mistä itse pidän tai en pidä. Luomu lehmänmaidosta siirryin noin vuosi sitten kauramaitoon, ihastuin sen makuun nopeasti ja huomasin hyvät vaikutukset heti myös vatsassa.

Ja arvatkaa vaan, kuinka innostuin kuullessani kotimaisesta Aidosta!

Kasvipohjaisten tuotteiden kulutus kasvaa huimaa vauhtia. Itsekin käytin aikaisemmin maidon lisäksi jugurtteja ja ruokakermaa, jotka nykyään korvaan täysin kaurapohjaisilla. Maitotuotteiden käyttö on jäänyt meillä pelkkään juustoon, sillä kaiken muun on voinut valita mausta tinkimättä kasvipohjaisena.

Muutama viikko sitten kauppojen hyllyille ilmestyi kotimainen kaurajuoma nimeltään Aito.  Aito löytyy kylmähyllystä ja on kavereitaan huomattavasti edullisempi vaihtoehto. Perinteisen Aito Kaurajuoman lisäksi saatavilla on ihana Aito Kaurajuoma Mustikka, sekä Aito Kauraruoka, joka toimii kokkailussa kerman tavoin. Molempia kaurajuomia saa sekä litran- että 250 ml korkillisissa pakkauksissa, jotka on megahelppo napata retkille mukaan.

Meillä makaronilaatikot, puurot ja korvapuustit valmistuvat nykyään siis Aidolla, koulun jälkeen välipalaksi vedetään mustikkakauraa ja illalla smoothiemarjat blendataan Aito Kaurajuomaan. Eikä tämä tietenkään ole jäämässä tähän. Tuoteperhe kasvaa ja vahvistuu, se tulee vastaamaan niin moniin toiveisiin kotimaisista kauratuotteista. Mahtavaa.

Kappeli keskellä kaupunkia

Yhteistyössä Ravintola Kappeli

Siinä se on seissyt jo 150 vuotta, uljaasti keskellä kauneinta Espan puistoa, Havis Amandan vieressä, Kauppatorin kupeessa. Kappeli on tullut minulle kunnolla tutuksi vasta viitisen vuotta sitten, kun muutimme Suomenlinnaan ja lautta-aikataulut alkoivat määritellä kulkemista. Talvisin lautat kulkevat 40 minuutin välein, eikä omat aikataulut aina menneet yksiin lauttojen kanssa. Kappelin kahvilapuolesta tuli nopeasti tuttu ajanviettopaikka seuraavaa lauttaa odotellessa. Valitsin istumapaikaksi aina ikioman kulmapöydän, josta pystyi kuin salaa seuraamaan ravintolan muuta hulinaa. Joskus luin kirjaa ja myöhästyin seuraavastakin lautasta, söin salaatin jälkeen vielä pullankin. Ikkunaseinin ympäröity kulmasoppi oli kylmä kuin mikä, mutta silti niin ihana, että valitsin sen, tilasin kuumaa teetä ja kietouduin villahuiviin.

Omalla synttäriviikollani pöytä varattiinkin kolmelle ja teen sijan nautimme illallisen pitkän kaavan mukaan kahden rakkaimman ystäväni kanssa. Olemme Annun ja Kertun kanssa tunteneet vuodesta 2005, jolloin aloitimme valokuvausopinnot samalla vuosikurssilla. Kahteentoista vuoteen on mahtunut opiskelun lisäksi rakastumisia, reissuja, lapsia ja eroja, mutta kaikkien elämänmuutosten keskellä me kolme olemme pysyneet kimpassa. Vaikka vanheneminen juuri nyt vähän jännittääkin, on ihanaa tehdä se näiden ihmisten seurassa.

Kerrankin minä olin paikalla ensimmäisenä. Yksi oli vatsavaivainen ja toisen mies selkävaivainen, saimme siis treffien toteutumiseen vielä pienen jännitysmomentin. Molemmat seuralaiseni saapuivat kuitenkin paikalle ja pääsimme kilistelemään kuohuvat ja tilaamaan ruokaa. Kappelissa on parhaillaan parsa-aika vuodesta, parsamenu kuulosti hyvältä sekin.

Valitsin kasvissyöjänä L. Onervan mukaan nimetyn kasvismenun viinisuosituksineen. Lihattoman valinnan lisäksi niin ikään huhtikuussa syntyneen kirjailija L. Onervan rohkeus olisi itsessään jo vaikuttanut valintaani, hän näet uskaltautui aikaansa kuulumattomalla tavalla asiomaan Kappelissa ilman kavaljeeria. Niin mekin nyt.

Ruoka oli loistavaa, joten taiteilin tapani mukaan lautaseen sydämen. Olen monesti miettinyt mahtaakohan kukaan huomata viestejäni ennen tiskikoneen tuomaa väistämätöntä tuhoa. Itseäni raapustukset ainakin hymyilyttävät tarjoilijan keräillessä astioita. Tällä kerralla sydän sai kaverikseen Kertun taiteileman hymynaaman.

Jälkiruoka oli taivaallista, olisin nuollut lautasen, jos olisin kehdannut. Jälkiruokaviinit taas kaadoin suun sijaan syliini. Sattuuhan sitä..

Pitkän illallisen jälkeen suuntasimme hetkeksi Helsingin yöhön, tavoitteena iloita ja nähdä ihmisiä Kallion kulmilla. Todellisuudessa istuimme omassa pienessä porukassamme, minä tyytyväisenä tolpan takana viimeiseen lauttaan asti.

Kiitos Kappeli ja ystävät, tästä on hyvä jatkaa kohti kesää. Terassilla tavataan!

KUVAT DORIT SALUTSKIJ, KERTTU MALINEN, ANNU TIMONEN

Tekemistä Tahkolla

Yhteistyössä Tahko & Skiexpo

Muutaman päivän lomaan saa mahtumaan valtavasti tekemistä. Vaikka laskettelimme valtaosan päivistä, ehdimme tehdä paljon muutakin; syödä hyvin  ja rentoutua rauhassa.

Tahko Spa-hotellin kylpylässä tuli polskittua kahteen otteeseen, ja molemmilla kerroilla altaasta löytyi tuttuja Helsingistä, hauskaa!

Kylpylä oli mahtava! Lapset olivat aivan liekeissä kelluvasta Wipeout-radasta, vesiliukumäestä ja ulkoaltaista, minä ja Hanna nautimme hierovista vesiputouksista ja pinkeistä drinkeistä lepotuoleilla. Testasimme myös ohjattua vesijumppaa, sekä vesijuoksimme poikien polskiessa viereisellä radalla. Kylpylä oli miellyttävä, suihkut ja saunat siistejä ja varsinkin päivällä porukkaa sopivan vähän. 

Kävimme joka päivä eri ravintolassa syömässä. Tarjontaa oli pikaruuasta pitkään illalliseen, ja nautimme niistä kaikista. Yhtenä parhaana paikkana jäi mieleen ravintola Ukko, jossa söimme viimeisenä iltana. Ruoka oli taivaallista, palvelu loistavaa ja miljöö mukava. Lapset söivät nopeasti nälkäänsä ja lähtivät kämpille, kun minä ja Hanna tyhjennettiin vielä viinipulloa ja tilattiin jälkkäreitä. Teki hyvää viettää aikaa myös kaksin ystävän kanssa, ilman lapsia ja hässäkkää.

Mosquitossa saimme reissun suurimmat jätskiannokset. Voi pojat, että oli hyvää! Voin vain kuvitella annoksen terassilla nautittuna, kevätauringon lämmittäessä poskia. Alkoi juuri tehdä mieli jätskiä..

Spa Hotellilla oli miljoona eri aktiviteettivaihtoehtoa! Sen lisäksi, että sieltä löytyi kuntosali ja sisäliikuntakenttiä, oli respan vieressä keilaradat. Minä vanhana keilahallin kahvilatyöntekijänä tietysti aivan innoissani moisesta. Otettiin parina iltana hohdokkaat matsit.

Kuntosalin vieressä on sisäpelikenttiä, joihin tutustuimme itse asiassa heti ensimmäisenä iltana, junamatkan jälkeen. Pitkä paikallaan istuminen saa lapset levottomiksi, mutta sählymatsi auttoi asiaa. Kentältä palasi iloisia ja hikisiä poikia. 

No olihan siellä tietty pelihuonekin. Tätä tilaisuutta käytimme esimerkiksi sinä aikana, kun itse makasimme hieronnassa. Nerokasta.

Farmi jäi tiukan aikataulun vuoksi kokematta, mutta kävin itsekseni kerran höpöttelemässä hevosille. Farmilta löytyy paljon muitakin eläimiä ja elämyksiä, kuten minimönkijöitä!

Pukeutuminen oli päivittäin melko sama; toppahousut, huppari ja takki. Kaikki vähänkään edustavampi jäi käyttämättä. Ihanan rentoa rinnemeininkiä!

Kaikkien aktiivisten rientojen keskellä oli täydellistä pysähtyä hetkeksi ja varata aika Kauneushoitola Organicasta. Tarjolla on erilaisia hierontoja, kasvo-, käsi-, ja jalkahoitoja ja vaikka mitä. Me valitsimme intialaisen päähieronnan ja sen perään kuumakivihieronnan, eikä mennyt pieleen! Hoito oli jotain niin taivaallista, että siitä paluu maanpinnalle otti aikansa. Täy-del-lis-tä.
Lomasta jäi niin hyvä mieli, että varmasti tulee lähdettyä uudelleenkin. Viikko ei olisi yhtään liikaa, mutta tehokkaasti me neljässä päivässäkin saimme paljon koettua. Vähän kiinnostaisi kesäreissu ja uudet harrastusmahdollisuudet, ehkäpä toteutamme reissun jo ensi kesänä!