Kolmistaan Kakskerrassa

Äiti sai työkavereiltaan yllätyssynttärilahjaksi mökkiviikonlopun, ja me poikien kanssa osallistuimme pitämällä sillä välin taloa lämpimänä ja koirat tyytyväisinä. Tuntui hullulta tajuta, etten ollut käynyt kotona kuukausiin. Äiti kyllä käy meillä ja pojat äidillä, mutta siitä on aikaa kun itse olen viimeeksi ollut Kakskerrassa.

Oli kivaa olla kolmistaan. Siivosin kaappeja ja kävin metsässä, pojat haravoivat pihaa ja pesivät laituria. Koirat seurasivat mukana kaikkialle. Bella on jo yli 12 vuotias, niin kiltti ja kultainen. Jo muutaman vuoden olemme ajatelleet että jospa vielä yhden talven yli saamme pitää sen. Vieläkin se porskuttaa onnellisen oloisena, löytää metsästä parhaat sienipaikat ja popsii suppilovahverot suuhunsa ellei ehdi nopeasti väliin. Sienet ja marjat, siinäkö pitkän iän salaisuus?

Äidin luona aika pysähtyy. Kannan usein läppäriä matkassa mukana, mutten löydä oikeaa hetkeä avata sitä. Siellä ruutuaika on illalla telkkarin ääressä, takan lämmössä ja teekuppi kädessä. Ulkona hiljaisuus on niin täydellistä että korvissa humisee, pimeys niin mustaa ettei hiekkatietä erota metsästä. Mutta tähdet sen sijaan loistavat miljoonina kirkkaina valoina taivaalla, tuijotan niitä kattoikkunasta kunnes nukahdan.

Kävin viikonlopun aikana joka päivä poimimassa pienen satsin sieniä. Äiti palasi sunnuntaina mökkireissultaan ja kotona odotti kattilallinen vegaanista suppilovahverokeittoa. Sieniä saa tällä hetkellä todella edullisesti torilta, mutta tämä keitto syntyi tietty takapihan sienistä seuraavalla (mutumuistikuva) ohjeella:

Aineet:

  • loraus rypsiöljyä
  • 2 sipulia
  • reilu litra suppilovahveroita 
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 7 dl vettä
  • 1-2 kasvisliemikuutiota
  • pieni ripaus pippuria
  • 2,5 dl Aito Kauraruokaa

Tee näin:

Kuullota sipulisilppu öljyssä

Lisää silputut sienet ja sekoita hetki

Ripottele jauhot joukkoon, sekoittele.

Lisää vesi vähitellen ja murenna mukaan liemikuutiot ja rouhaise pippuria. Keitä hiljalleen n. 10 minuuttia.

Lisää purkillinen Aito Kauraruokaa.

Keitä vielä muutama minuutti ja tarkista maku.

Parasta syysreissussa äidille; metsä ja sienet, auringonlaskut järvellä, onnelliset vapaina juoksevat koirat, pulahdus 10 asteiseen veteen, takkatuli ja tähdet. Ja se että sain kahdella eurolla lahjottua molemmat luurangot maistamaan suppiskeittoa! 1/2 piti sitä ”ihan hyvänä”. Yass!

Lapsuuden tammi. Olen aina haaveillut keinun ripustamisesta vanhaan puuhun, mutten vieläkään ole sitä tehnyt.

Metsään ei voi lähteä ilman sienikoria. Tai jos lähtee, on löytyneelle saaliille uhrattava pipo.

Tähtinäkymä kattoikkunasta <3

 

Postaus on osa yhteistyötäni Kaslink Aidon kanssa.

Aito on kotimainen kaurapohjainen tuoteperhe, josta löytyy kaurajuomaa niin nakuna kuin mustikalla. Litran perinteiset purkit löydät kylmähyllystä, tiiliskivet ja pikkupurkit säilyvät myös lämpimässä. Kaurajuomien kaverina Aito kauraruoka, joka tekee kokkailusta samettisen pehmeää.

KUVAT DORIT SALUTSKIJ

Vaihdoin Aitoon

Yhteistyössä Kaslink Aito

Kahvi on minulle enemmänkin nautintoaine, kuin piriste. Tykkään laadusta määrää enemmän, enkä yleensä juo kuin yhden kupin lattea aamuisin. Keittiössä pörisee kohta kymmenen vuotta vanha kahvikone, jonka  kaverina on käsin veivattava kahvimylly. Useamman kupin kanssa saisikin jo veivata kädet kipeiksi.

Kun kahvia juo nauttiakseen, ei ole aivan sama millaisia papuja tai mitä maitoa kupilliseensa käyttää. En ole kreisi kahvihifistelijä, mutta tiedän mistä itse pidän tai en pidä. Luomu lehmänmaidosta siirryin noin vuosi sitten kauramaitoon, ihastuin sen makuun nopeasti ja huomasin hyvät vaikutukset heti myös vatsassa.

Ja arvatkaa vaan, kuinka innostuin kuullessani kotimaisesta Aidosta!

Kasvipohjaisten tuotteiden kulutus kasvaa huimaa vauhtia. Itsekin käytin aikaisemmin maidon lisäksi jugurtteja ja ruokakermaa, jotka nykyään korvaan täysin kaurapohjaisilla. Maitotuotteiden käyttö on jäänyt meillä pelkkään juustoon, sillä kaiken muun on voinut valita mausta tinkimättä kasvipohjaisena.

Muutama viikko sitten kauppojen hyllyille ilmestyi kotimainen kaurajuoma nimeltään Aito.  Aito löytyy kylmähyllystä ja on kavereitaan huomattavasti edullisempi vaihtoehto. Perinteisen Aito Kaurajuoman lisäksi saatavilla on ihana Aito Kaurajuoma Mustikka, sekä Aito Kauraruoka, joka toimii kokkailussa kerman tavoin. Molempia kaurajuomia saa sekä litran- että 250 ml korkillisissa pakkauksissa, jotka on megahelppo napata retkille mukaan.

Meillä makaronilaatikot, puurot ja korvapuustit valmistuvat nykyään siis Aidolla, koulun jälkeen välipalaksi vedetään mustikkakauraa ja illalla smoothiemarjat blendataan Aito Kaurajuomaan. Eikä tämä tietenkään ole jäämässä tähän. Tuoteperhe kasvaa ja vahvistuu, se tulee vastaamaan niin moniin toiveisiin kotimaisista kauratuotteista. Mahtavaa.

KUVAT DORIT SALUTSKIJ

Kappeli keskellä kaupunkia

Yhteistyössä Ravintola Kappeli

Siinä se on seissyt jo 150 vuotta, uljaasti keskellä kauneinta Espan puistoa, Havis Amandan vieressä, Kauppatorin kupeessa. Kappeli on tullut minulle kunnolla tutuksi vasta viitisen vuotta sitten, kun muutimme Suomenlinnaan ja lautta-aikataulut alkoivat määritellä kulkemista. Talvisin lautat kulkevat 40 minuutin välein, eikä omat aikataulut aina menneet yksiin lauttojen kanssa. Kappelin kahvilapuolesta tuli nopeasti tuttu ajanviettopaikka seuraavaa lauttaa odotellessa. Valitsin istumapaikaksi aina ikioman kulmapöydän, josta pystyi kuin salaa seuraamaan ravintolan muuta hulinaa. Joskus luin kirjaa ja myöhästyin seuraavastakin lautasta, söin salaatin jälkeen vielä pullankin. Ikkunaseinin ympäröity kulmasoppi oli kylmä kuin mikä, mutta silti niin ihana, että valitsin sen, tilasin kuumaa teetä ja kietouduin villahuiviin.

Omalla synttäriviikollani pöytä varattiinkin kolmelle ja teen sijan nautimme illallisen pitkän kaavan mukaan kahden rakkaimman ystäväni kanssa. Olemme Annun ja Kertun kanssa tunteneet vuodesta 2005, jolloin aloitimme valokuvausopinnot samalla vuosikurssilla. Kahteentoista vuoteen on mahtunut opiskelun lisäksi rakastumisia, reissuja, lapsia ja eroja, mutta kaikkien elämänmuutosten keskellä me kolme olemme pysyneet kimpassa. Vaikka vanheneminen juuri nyt vähän jännittääkin, on ihanaa tehdä se näiden ihmisten seurassa.

Kerrankin minä olin paikalla ensimmäisenä. Yksi oli vatsavaivainen ja toisen mies selkävaivainen, saimme siis treffien toteutumiseen vielä pienen jännitysmomentin. Molemmat seuralaiseni saapuivat kuitenkin paikalle ja pääsimme kilistelemään kuohuvat ja tilaamaan ruokaa. Kappelissa on parhaillaan parsa-aika vuodesta, parsamenu kuulosti hyvältä sekin.

Valitsin kasvissyöjänä L. Onervan mukaan nimetyn kasvismenun viinisuosituksineen. Lihattoman valinnan lisäksi niin ikään huhtikuussa syntyneen kirjailija L. Onervan rohkeus olisi itsessään jo vaikuttanut valintaani, hän näet uskaltautui aikaansa kuulumattomalla tavalla asiomaan Kappelissa ilman kavaljeeria. Niin mekin nyt.

Ruoka oli loistavaa, joten taiteilin tapani mukaan lautaseen sydämen. Olen monesti miettinyt mahtaakohan kukaan huomata viestejäni ennen tiskikoneen tuomaa väistämätöntä tuhoa. Itseäni raapustukset ainakin hymyilyttävät tarjoilijan keräillessä astioita. Tällä kerralla sydän sai kaverikseen Kertun taiteileman hymynaaman.

Jälkiruoka oli taivaallista, olisin nuollut lautasen, jos olisin kehdannut. Jälkiruokaviinit taas kaadoin suun sijaan syliini. Sattuuhan sitä..

Pitkän illallisen jälkeen suuntasimme hetkeksi Helsingin yöhön, tavoitteena iloita ja nähdä ihmisiä Kallion kulmilla. Todellisuudessa istuimme omassa pienessä porukassamme, minä tyytyväisenä tolpan takana viimeiseen lauttaan asti.

Kiitos Kappeli ja ystävät, tästä on hyvä jatkaa kohti kesää. Terassilla tavataan!

KUVAT DORIT SALUTSKIJ, KERTTU MALINEN, ANNU TIMONEN