Loppuunmyyty Klubi ja kuuma tunnelma.
Kun bussilastillinen ystäviä on Turussa, eikä tarvitse tähdätä viimeiseen lauttaan, venyy yö helposti aamuksi ennenkun pääsee nukkumaan. En valita. Maksan univelkoja viikon aikana säästöön, sillä ensi viikonloppuna on taas luvassa juhlaa, kun meikä täyttää sekalaisia vuosia. Villiä.
Jätimme perjantaina koirat yläkerran rakastavaan hoitoon ja lähdimme perhelipuilla kohti Turkua.
Päivään oli mahtunut pakahduttavan hyviä uutisia ystävän terveydestä, että vähän huonompia aivan muuhun liittyviä. Päätin pitää mieleni plussan puolella, tennaritkin hohtivat lämmintä valoa ympärilleen.
Tein matkalla näennäisesti hetken töitä, vaikka oikeasti tuijotin ulkona viuhuvia maisemia. Lähdön fiilis on ihana. Se kun kaiken säädön, pakkaamisen ja juoksun jälkeen liikkuu kovaa johonkin suuntaan, on matkalla.
Perillä meitä odotti onnellinen mamma ja kyyti Kakskertaan. Ensimmäisenä yönä en malttanut sulkea silmiäni, vaan tuijotin kattoikkunasta taivaalle. Metsän pimeydessä tähtiä näkyy miljoona enemmän kuin kaupungissa.
Eksyin eilen tietämättäni turkulaisten keskelle. Sain kutsun synttäreille, jossa ajattelin olevan paria lukuun ottamatta vain vieraita ihmisiä. No tavallaan ne olivatkin aluksi vieraita, mutta ne kaikki olivat Turusta! Mikä kotoinen tunne! Facebook kertoi yhteiset ystävät ja yht’äkkiä olimmekin jo lähes samaa sukua!
Selvitimme illan aikana mm Pallivaha -nimen synnyn ja mietimme sille ruotsinkielistä nimeä (pallvax). Pöydän alla joku sitoi sukkia solmuun ja hihitti.
Synttäreiltä siirryin treffeille vanhoille kotikulmille, Punavuoren Ahveneen. Siellä tuli istuskeltua ilta jos toinenkin ensimmäisinä Helsinkiin muuton jälkeisinä vuosina. Meitä muutti aikoinaan isompi ystäväporukka Turusta Helsinkiin, suuri osa Viiskulman ympärille ja Ahven oli sopivasti lähellä kaikkia. Nyt edellisestä käynnistämme oli kulunut vuosia!
Nostalginen ilta, kertakaikkiaan. Viimeisellä lautalla kotiin, vieressä uskomaton yhdistävä tekijä, yläkerran suloinen Hannah.
