Talomme on saanut uusien asukkaiden myötä aivan uuden elämän. En vaihtaisi tätä viime kesän hiljaisuuteen mistään hinnasta, vaikka olin silloinkin onnellinen. En vaan tiennyt vielä tulevasta.
Nyt pieni yhteisömme miksailee itse saippuakupla-ainetta, poksauttelee samppanjaa arkiaamuina ja miettii yhteisten yrttien paikkoja. Tämän jengin voimin paskakin viikko muuttuu paremmaksi. Viimeistä muuttokuormaa odotetaan vielä malttamattomana ja sitten on valmista.
Kaikki on niin pienestä kiinni ja meille on käynyt aivan järjetön mäihä. Yhtä hyvin naapurin rouvan istutukset saattaisivat ottaa hulluna pattiin ja kakaroiden kiljunta häiritä. Kemiat eivät kohtaisi ja kaikki olisi kireää.
Haltijakeijukaisille kiitos, ettei näin ole! -Ne taisivat itse muuttaa taloon.
Jokaikinen kerta, kun katson kuviasi, haluan muuttaa Suokkiin. Huh, jokaikinen kerta!
Pakahtuisin onnesta, jos oisitte täällä! ❤
Blogisi on hurmaava ja inspiroiva! Ihania kuvia, mahtavaa fiilistelyä ja elämäniloa! Rennon letkeetä ja niin kaunista. Tervehenkistä menoa, sanoisin! :) Erityisen mukavaa tirkistellä suokkilaisten elämää, koska olen juuri saanut tietää, että myös minusta ja pojastani tulee suokkilaisia vielä tänä kesänä! Kyllä elämä on ihmeellistä. :)
OII! Onnea, ja lämpimästi tervetuloa saarelle!
Kaunis kiitos ihanista sanoista, sait hymyn huulille.