Eilisessä oli paljon ihmeellistä. Tuntui, kuin sata asiaa olisi löytänyt tarkoituksensa muutamassa tunnissa. Päivä oli helteinen, mutta takaraivossa oli tietoisuus seuraavan päivän äkillisestä viilenemisestä. Sitä nautti kaksin verroin auringosta, kun tiesi sen loppuvan pian.

Jäimme päiväkodin jälkeen makaamaan nurmikolle, puhaltelimme voikukansiemeniä ja siivosimme turistien jättämät roskat roskikseen. Pojat heittäytyivät heinikkoon niin ettei niistä näkynyt kuin nenä. Tänään nurmikko oli ajettu siiliksi.

Sain ystävän viljelypalstalta raparperia kotiin viemisiksi ja surautin niistä smoothien. Ei onnistunut kovin hyvin, jäi niitä sellaisia karvoja. En anna periksi, seuraavalla kerralla väännän tehot täysille ja odotan jotain samettisempaa.. Tai sitten on pakko ensin keittää? Tai edes paloitella pieneksi..

Illan istuimme naapurissa ja jaoimme pullon kuohuvaa kesälle. Yhdeksältä miehet veivät lapset nukkumaan ja me Onan kanssa jatkoimme vielä nautiskelua. Joimme ehkä viisi kannullista teetä ja hytisimme lopuksi kylmästä, tuuli oli yltynyt ja aurinko laskenut.

Peiton alla lämmitellessäni mietin vielä miljoonaa asiaa ja päivän kummallisuutta. Olisi varmaan pitänyt poiketa Siwassa arpaostoksilla, muttei tajunnut.. Tällaisia päiviä saisi olla kesä täynnä, jään hämmentyneenä odottamaan seuraavaa helleaaltoa.