Siitä ei ole kuin hetki aikaa, kun olin Annulla kylässä. Kipitettiin rantaan nappaamaan muutama kuva ennen pimeää, oli aivan jäätävän kylmä.
Sisällä pidin kättäni pyöreän mahan päällä ja tunsin, kuinka pieni ihminen vaihtoi asentoa ihon alla.
Ja tänään se pieni ihon alla oikoilija on syntynyt! Olen levittänyt hölmön onnenhymyn naamalleni ja tuijottanut kuvaa, jonka aamulla sain! Iih, ihanaa!
Joka vuosi, kesäkuun alussa, muistelen menneitä. Ja aina, vaikka vuosia tulee lisää, muistaa sen yhden ihan kirkkaana. Nyt siitä on kahdeksan vuotta.
Siitä, kun Annu kuvasi minua mahani kanssa Suomenlinnan puhelinkopissa, jota vastapäätä nykyään asumme. Tai siitä, kun hengailtiin kättärin viereisessä puistossa ja tiedettiin että kohta se syntyy.
Siitä kun saatiin ensimmäinen lapsi. Pörröpäinen huutava poika, joka tuli ja pisti meidät ojennukseen. Siitä kun elämä alkoi uudenlaisena.
Kiitos Milo. Rakastetaan sua miljoona kertaa maailman ympäri ja vielä paljon enemmän. ❤ 
Eilisessä oli paljon ihmeellistä. Tuntui, kuin sata asiaa olisi löytänyt tarkoituksensa muutamassa tunnissa. Päivä oli helteinen, mutta takaraivossa oli tietoisuus seuraavan päivän äkillisestä viilenemisestä. Sitä nautti kaksin verroin auringosta, kun tiesi sen loppuvan pian.
Jäimme päiväkodin jälkeen makaamaan nurmikolle, puhaltelimme voikukansiemeniä ja siivosimme turistien jättämät roskat roskikseen. Pojat heittäytyivät heinikkoon niin ettei niistä näkynyt kuin nenä. Tänään nurmikko oli ajettu siiliksi.
Sain ystävän viljelypalstalta raparperia kotiin viemisiksi ja surautin niistä smoothien. Ei onnistunut kovin hyvin, jäi niitä sellaisia karvoja. En anna periksi, seuraavalla kerralla väännän tehot täysille ja odotan jotain samettisempaa.. Tai sitten on pakko ensin keittää? Tai edes paloitella pieneksi..
Illan istuimme naapurissa ja jaoimme pullon kuohuvaa kesälle. Yhdeksältä miehet veivät lapset nukkumaan ja me Onan kanssa jatkoimme vielä nautiskelua. Joimme ehkä viisi kannullista teetä ja hytisimme lopuksi kylmästä, tuuli oli yltynyt ja aurinko laskenut.
Peiton alla lämmitellessäni mietin vielä miljoonaa asiaa ja päivän kummallisuutta. Olisi varmaan pitänyt poiketa Siwassa arpaostoksilla, muttei tajunnut.. Tällaisia päiviä saisi olla kesä täynnä, jään hämmentyneenä odottamaan seuraavaa helleaaltoa.
