Suolaisia roiskeita

_MG_8197.

Parasta keväällä: lauttamatkat kannella, aallokko josta roiskuu pisaroita naamalle. Merituuli ja lokkien kiljunta. Ja kyllä, kuukauden kuluttua olen luultavasti valmis ampumaan jokaisen kirkujan.

_MG_8209._MG_8199.

Voin silti helposti allekirjoittaa pari vuotta sitten mainitsemani lauseen, ettei lauttamatkoihin kyllästy koskaan. Matka saareen kestää vartin, jonka aikana tuuli puhaltaa stressin pois ja aurinko lämmittää poskia. Happi kulkee helteilläkin, vaikka tunnelma muuten olisi tiivis.

_MG_8204.

Turistivirran kasvaessa tihenee onneksi myös vuorovälit, parin viikon päästä lautat suhaavat tänne jopa vartin välein ja vesibussi aloittaa liikennöinnin. Ei harmita niin paljon jos myöhästyy.. Ihmeellistä kyllä, en ole montaakaan kertaa jäänyt kyydistä, vaikka joka hemmetin kerta juoksen rantaan viime minuuteilla. Olen vääntänyt jokaisen seinäkellomme kymmenen minuuttia etuaikaan ja vain hellan kello kertoo oikean ajan. Toimii, vaikka sen tietää.

_MG_8218.._MG_8219.

Häikäisee

_04A0520_04A0551_04A0511_04A0517_04A0510_04A0543_04A0535_04A0533_04A0527

Tänään on ollut kohtalaisen kaunis kevätpäivä, etten sanoisi. Nökötin aamupäivän koneella, mutta vähän ennen poikien hakemista oli pakko lähteä hetkeksi kallioille.

Heitin selälleni  kukkulan päälle, haistelin juuri kulotetun heinän tuoksua ja aivastelin auringosta. Olisin voinut jäädä siihen hetkeen iäksi.

Linnanportin lapset

Linnanportin lapset

Anteeksi, anteeksi, anteeksi tämä radiohiljaisuus! Mielessä on myllertänyt ja mahassa kiertänyt, mutta maailman onnellisin uutinen on, että tämä jengi pysyy koossa nyt ja vaikka aina. Lupaan palata yksityiskohtiin ja tirauttaa muutaman onnenkyyneleen edessänne. Sniis.