Pyhien pyörteissä

Pääsiäisviikonloppu oli kieltämättä vauhdikas. Olin ulkona, kävin syömässä hyvin ja join samppanjaa useampanakin päivänä. Täytin viime viikolla vuosia, viimeinen vuosi kolmekympisenä. 

On hienoa lukea kirjoituksia, joissa ihmiset kertovat onnestaan ja varmuudestaan keski-ikäistyä. Että neljänkympin kynnyksellä elämä on hyvä ja itsevarmuus kukassaan.  En minäkään haluaisi pakittaa kauas menneisyyteen, lasten elämässä en yhtään, mutta itselle ehkä sellainen kolmeviis voisi sopia. Tämä vain ja ainoastaan iän puolesta, elämää en kelaisi sekuntiakaan. Siinä suunta on vahvasti eteenpäin, mutta itsevarmuutta en tässä vaiheessa pysty allekirjoittamaan. Kaikki on vähän levällään, tuntuu että aika kiitää kamalaa vauhtia ja kroppa vanhenee. Vanheneminen pelottaa.

Yhtä aikaa sitä haluaisi jo olla siellä selkeämmillä vesillä, muttei haluaisi vanheta yhtään. Tulevaisuus kiinnostaa, mutta voisiko sen kokea juuri tämän ikäisenä tai vähän nuorempana? 

Hmph. Mutta onneksi kaiken ikäkriiseilyn keskellä on tällaisia pääsiäisiä. Kun on jo maanantai, mutta kuitenkin pyhä. Kun pojat palaavat kotiin, tehdään vohveleita ja möyhitään palstan multaa. Iltalenkille lähdetään saippuakuplien saattelemana. Ja sitten vielä poikien mentyä nukkumaan saapuu ystäviä punaviinille ja paahtoleivälle, jutellaan ja kuunnellaan musaa viimeiseen lauttaan asti.

Silloin tuntuu vain ja ainoastaan hyvälle. 

Sunnuntaikaakaot kalliolla

Eilen tuoksui kevään lisäksi kuuma kauramaitokaakao ja saalis mullan alla. (ai hitto oli btw hyvä sarja tuo Mullan alla!)

Pojat hakkasivat jäitä, siirtelivät valtavia lohkareita ja hyppivät kalliolta toiselle. Välillä juotiin kaakaot, huuhdeltiin kupit merivedessä ja seurattiin Mandan matkaa maan alle. Pieni koira kaivoi itsensä kokoisen kolon, mutta myyrä oli syvemmällä.

Olin aamupäivän pois kotoa ja palattuani halusin olla läsnä. Oltiin rannalla kunnes tuli hämärä, illalla katsottiin leffa ja lököiltiin. Tänään pojat lähtivät taas toiseen kotiinsa, kestää aina hetken tottua. Tosin parin yön päästä ne jo palaavat, joten enköhän selviydy.

Suomenlinnan suloisin kahvila

doritsalutskij.fi-lelumuseo-22

Vähän sivummalla pääreitistä, omassa rauhassa muurin ja meren välissä, sijaitsee Café Samovarbar ja Suomenlinnan Lelumuseo. Täydellisen marjapuuron värinen puutalo pitää sisällään yhden kauneimman koskaan näkemistäni kodeista, sen alakerta taas kattavan lelumuseon ja saaren kirkkaasti laadukkaimman kahvilan. Paikan pitäjä, Petra, hymyilee ja palvelee asiakkaita ympäri maailman.
doritsalutskij.fi-lelumuseo-3doritsalutskij.fi-lelumuseo-2

Kahvilan sisustus on mietitty viimeistä piirtoa myöten. Upottava antiikkisohva syleilee istujaansa ja tunnelma vie kauas menneisyyteen. Taulut ja valaisimet saavat tuijottamaan, astiat ovat kuin sadusta ja värikkäät torkkupeitot Petran äidin käsin virkkaamia. Kahvila henkii historiaa, vaikka on tässä ja nyt. Tarjolla on paikan päällä tehtyjä herkkuja, ihana teevalikoima, espressopohjaisia juomia ja vaikka pullo kuohuvaa.

Ikkunasta avautuu näkymä terassin läpi merelle. Risteilyalukset lipuvat aivan vierestä ja vastarannalla näkyy Santahamina. doritsalutskij.fi-lelumuseo-4doritsalutskij.fi-lelumuseo-18

Itselläni meni aikoinaan lähes vuosi löytää Lelumuseo ja sen kahvila. Opasteita on, muttei niistä aina ota selvää. Talo on niin kaunis ja yksityisen näköinen, ettei sinne tule käveltyä vahingossa. Mutta kerran kun kahvilan löytää, palaa sinne taatusti uudestaan! Lelumuseon puolelta löytyy kattava yksityinen kokoelma leikkikaluja 1800-luvun alusta 1960-luvulle asti, näitäkin on tullut ihmeteltyä jo useaan kertaan.
doritsalutskij.fi-lelumuseo-21doritsalutskij.fi-lelumuseo-9doritsalutskij.fi-lelumuseo-24doritsalutskij.fi-lelumuseo-12doritsalutskij.fi-lelumuseo-7

Piipahdimme äidin kanssa kahvilassa, jaoimme kaksi kakkupalaa ja sohvapaikan. Petra kertoi tarinoita menneisyydestä aina kun töiltään ehti. Asiakkaita tuli ryöppyinä, ehkä lauttojen mukaan. doritsalutskij.fi-lelumuseo-14doritsalutskij.fi-lelumuseo-10doritsalutskij.fi-lelumuseo-5doritsalutskij.fi-lelumuseo-19doritsalutskij.fi-lelumuseo-13

Syys- ja talvikaudella Lelumuseon aukioloajat kannattaa varmistaa, mutta kesällä kahvila palvelee päivittäin. Tämä on kyllä yksi niistä paikoista, jossa on vaan käytävä ja koettava sen ihanuus itse. Lähettäkää Petralle terveiset ja halaukset mennessänne. Ja postikortti ystävälle, laatikko löytyy ovelta. <3
doritsalutskij.fi-lelumuseo-25doritsalutskij.fi-lelumuseodoritsalutskij.fi-lelumuseo-23