Tällaiselta kesäilta tuntuu. Helteisen päivän päätteeksi tyyni meri, ystäviä, pullo viiniä ja lumoavan kaunis auringonlasku. Tuntuu kuin olisi hypännyt omaan muistoonsa kesästä, palaset ovat kohdillaan.
Miehet jakavat nuoruusmuistojaan ja minä mietin että jos paatissa olisi yksikin nainen, puhuisimme varmasti synnytyskokemuksista. Hetkestä ei halua luopua, sillä se tuntuu hyvältä.
Haluaisin veneen. Sellaisen (no tällaisen) kauniin vanhan ja ehkä puisen. Purjehtia en osaa, mutta pienellä perämoottorilla olisi ihana putputtaa. Mielikuva on tietysti kaunis ja juuri näissä hetkissä kiinni, totuushan on iso työ ja rahanmeno. Mutta minäpä pidänkin kiinni mielikuvistani ja haaveistani ja joskus ne ovat vielä totta. 
Sitä paitsi vaikka sillä paatilla ei koskaan liikkuisi minnekään, voisi sen kannella kölliä ja keinua laiturin aalloissa. Pieni nukkumahytti pitäisi myös olla, jotta veneessä voisi yöpyä.
Ja tosiasiahan on, että veneellä olisi vaikka kuinka käyttöä. Lähisaarille pääsisi muutamassa minuutissa, eikä tarvitsisi kiertää kaupungin kautta yhteysaluksille. Myös Tonin työmatka taittuisi Suokista Kaapelille lähes linnuntietä. Käytännön jutut ovat toissijaisia, älkää puhkaisko kuplaani.
Auringon laskeuduttua kävelimme kesäyössä kotiin. Valkkarin kyljessä luki Live a Little, ja tuona iltana se todella toteutui.
Viinin tarjosi Norex Spirits.
