Iltapalalla se idea kirkastui. Elokuun viimeinen lämmin yö, täydellinen tähtitaivas, kolme toisilleen rakasta puutalovaimoa ja pullo viiniä. Nukutaan taivasalla! Patjat pihalle ja makuupussiin, nyt jos koskaan!
Miehet olivat heti messissä. ltapala-astiat siivottiin sisälle ja pöytä siirrettiin patjojen tieltä, paikka valittiin niin ettei kirsikkapuu varjosta näkymää.
Siinä me oltiin, koko yö. Makuupussin lämmössä villasukat olivat liikaa, mutta pipon pidin päässä. Laskeutuvat lentokoneet ja sateliitit halkoivat taivasta, tähdenlentoja näkyi muutama. Kerroimme juttuja ja kikatimme, yksi pelästyi yöperhosta. Viinipullo tyhjeni ja pizzataksia kaipailtiin. Portista tullut lehdenjakaja mutisi hämmentyneenä huomenta ja me vastasimme hyvää yötä, painoimme silmät kiinni kolmelta ja nukuimme sikeästi aamuun.
Milloinhan viimeksi olen tehnyt jotain yhtä spontaania? Kiitos päivän piristyksestä :)
En mäkään muista milloin tätä ennen. :)
Olen päättänyt nauttia tästä syksystä täysillä, elää tässä ja nyt. Sitä tämäkin oli.
Kuin siistiä! Ihan mahtavaa. Mäkin tahtoisin. Vaikka unettomana tuskin osaisin nukkua noin extremessä tilanteessa. Mutta oishan se kiva tuijotella makuuhuoneen pimeän katon sijaan tähtitaivasta.
Sitä ei meinannut malttaa ollenkaan sulkea silmiä, tuli fiilis että missaa jotain. Tähdenlennon tai muuta. Neljä tuntia sitä vaan sitten nukuttiinkin..
Fantastinen idea! Hullua, jännittävää, höpsöä, parasta.
No niinpä! :)
Parasta. Ja ihanaihana teidän elämä kirsikkapuun katveessa.
Alkavan syksyn koittaessa on tajunnut asioiden pysyvyyden – ja pysymättömyyden. Haluan nauttia siitä mikä on juuri tällä hetkellä hyvin. Elämä kirsikkapuun katveessa on.