Loman lapseton aika

_MG_1229

Ne päättivät lähteä ihan yht’äkkiä. Pakkasivat reppuihin tarvittavat lelut ja mamman kassiin muutamat vaihtovaatteet, hyppäsivät seuraavaan lauttaan ja vaihtoivat kaupunkia. Me jäimme rantaan vilkuttamaan.

Aluksi tulee aina pieni haikeus ja tippa silmäkulmaan, sitten vapaus ja virne huulille. Kaikilla on kuitenkin kivaa, hetken ero antaa vapauksia. Kuuluisaa aikataulutonta aikaa meille, Seikkailupuistoaikaa pojille.

_MG_1225_MG_1219_MG_1196_MG_1206_MG_1203
Viikonloppuna syli täyttyy taas pienistä pojista, siihen saakka hengaillaan kaksistaan kotona. Ai niin koirat, koirat pitää muistaa..

Suolaisia roiskeita

_MG_8197.

Parasta keväällä: lauttamatkat kannella, aallokko josta roiskuu pisaroita naamalle. Merituuli ja lokkien kiljunta. Ja kyllä, kuukauden kuluttua olen luultavasti valmis ampumaan jokaisen kirkujan.

_MG_8209._MG_8199.

Voin silti helposti allekirjoittaa pari vuotta sitten mainitsemani lauseen, ettei lauttamatkoihin kyllästy koskaan. Matka saareen kestää vartin, jonka aikana tuuli puhaltaa stressin pois ja aurinko lämmittää poskia. Happi kulkee helteilläkin, vaikka tunnelma muuten olisi tiivis.

_MG_8204.

Turistivirran kasvaessa tihenee onneksi myös vuorovälit, parin viikon päästä lautat suhaavat tänne jopa vartin välein ja vesibussi aloittaa liikennöinnin. Ei harmita niin paljon jos myöhästyy.. Ihmeellistä kyllä, en ole montaakaan kertaa jäänyt kyydistä, vaikka joka hemmetin kerta juoksen rantaan viime minuuteilla. Olen vääntänyt jokaisen seinäkellomme kymmenen minuuttia etuaikaan ja vain hellan kello kertoo oikean ajan. Toimii, vaikka sen tietää.

_MG_8218.._MG_8219.

Aamu

aamu aamu aamu

Ajattelin kuvata jonkinmoisen sarjan tuosta rantakasarmin tunnelista. Klikata kuvan aina kun on yli minuutti aikaa lautan lähtöön ja kamera kassissa. Vuoden kuluttua olisi kasassa aika monta näkymää ja lämpötilaa. Saattaa tulla hauska, tai sitten supertylsä. Nähtäväksi jää.