Kun vesi oli violettia ja taivas tulessa

doritsalutskij-lautalla-2

Monet kyselevät Suomenlinnassa asumisen huonoja puolia, että eikö se lauttamatkakin ole vähän hankala? Voin kertoa, että ei ole. Vajaan vartin matka mantereeseen pitää sisällään alati elävän ja muuttuvan meren, aivan huikeine auringonlaskuineen.

Ja vaikkei ikkunasta erottuisi kuin heijastus, saavat ajatukset silti vartin vapaata ja naama menomatkalla vähän meikkiä.

Tämä näky tarjoiltiin viime keskiviikkona. Pisti hiljaiseksi.doritsalutskij-lautalla-3 doritsalutskij-lautalla-4 doritsalutskij-lautalladoritsalutskij-lautalla-5

Hattaraa

_MG_8815_MG_8783

Jos pakkanen olisi jatkunut, olisi meri nyt jäässä. Se tapahtuu yhdessä yössä, jähmettää laineet. Ensin tulee merisavu ja sen jälkeen jää. Aina yhtä upean näköistä, harmitti lähteä kaupunkiin koko päiväksi. Seuraavana aamuna huurre oli muuttunut märäksi ja mustaksi, meri lainehti tuulessa._MG_8785 _MG_8789 _MG_8826_MG_8790 _MG_8807_MG_8833_MG_8834Seuraavaa pakkasjaksoa odotellen..

Loman lapseton aika

_MG_1229

Ne päättivät lähteä ihan yht’äkkiä. Pakkasivat reppuihin tarvittavat lelut ja mamman kassiin muutamat vaihtovaatteet, hyppäsivät seuraavaan lauttaan ja vaihtoivat kaupunkia. Me jäimme rantaan vilkuttamaan.

Aluksi tulee aina pieni haikeus ja tippa silmäkulmaan, sitten vapaus ja virne huulille. Kaikilla on kuitenkin kivaa, hetken ero antaa vapauksia. Kuuluisaa aikataulutonta aikaa meille, Seikkailupuistoaikaa pojille.

_MG_1225_MG_1219_MG_1196_MG_1206_MG_1203
Viikonloppuna syli täyttyy taas pienistä pojista, siihen saakka hengaillaan kaksistaan kotona. Ai niin koirat, koirat pitää muistaa..