Olemme hiihtolomalla. Ulkona ei kyllä paljon hangilla hiihdetä, vaan sisään palaa yltä päältä kuraisia tyyppejä. Pattereilla lepää litimärkiä lapasia ja pattereiden vieressä lämmöstä onnellisia koiria. Omistajalla alkaa pikkuhiljaa hermot kiristyä loputtoman paskarallin johdosta. Puolen tunnin ulkona kökkimisen jälkeen on hienoa vääntää se kasa lattialle, aivan kuin sitä olisi oikein pidätelty pihalta asti. (Tuplana.)
Tänään imuroin ja pesin taas lattioista joka ikisen hajujäljen, siirsin sanomalehdet vain yhteen paikkaan eteiseen ja toivoin ihmettä – turhaan. Ei auta kun odottaa. Kai noiden prinsessanakkienkin aivoihin joskus iskostuu sisäsiisteys..
Vittumaisinta on yöllä, kun silmät ristissä sulkee koneen ja käy pesulla. Muutama kolahdus liikaa ja pennut ovat vauhdissa, BILEET! Mun luu, eiku sun luu, kolikoli töm töm VUF! Kakkahätä! Päästä nyt sänkyyn -ininää. ÄLÄ PURE NOIN KOVAA -kiljaisu! Kakan mussutusta. SAATIIN SE YLÖS SIIVOOMAAN -innostus!! Huoh. Söpöt kuvat ovat vain osatotuus.
Huomenna pojat lähtevät taas mamman mukana Turkuun. Josko sitä saisi siivottua kaappeja ja karsittua turhaa pois. Vaatekaapit ovat seuraava kohde, ihminen kun ei voi tarvita kahtasataa villapaitaa tai pieneksi jääneitä pikkareita. Nyt on aika hyväksyä tosiasiat; tila ei riitä ja peba ei pienene teinimittoihin. Vanhat lehdet saavat myös kyytiä. Sitä päivää tuskin tulee, että palaisin viime vuotisten Kotivinkkien pariin.
Hyvää hiihtolomaa ystävät! Hassu aika, kun kukkien ohella voi fiilistellä vielä tuoksukynttilöillä. Meillä taitaa tosin palaa siihen asti, että pennut tajuavat pihavessan.