Eilen illalla otimme pienen hetken kahdestaan. Muut perheistämme menivät nukkumaan, minä ja Elina lähdimme rantaan. Ihastelimme punaista taivasta kaupungin yllä ja joimme samppanjaa. Juttelimme ja nauroimme.
Nämä ovat niitä hetkiä, jotka jäävät kesästä mieleen. Lautan aalloista tuli mieleen Välimeren ääni ja ilmakin oli vielä aika lämmin, huivi hartioilla riitti lämmittämään. Kotona odotti tuhiseva kasa, jonka keskelle sain kömpiä. Oli kiitollinen olo.
Tällaiselta kesäilta tuntuu. Helteisen päivän päätteeksi tyyni meri, ystäviä, pullo viiniä ja lumoavan kaunis auringonlasku. Tuntuu kuin olisi hypännyt omaan muistoonsa kesästä, palaset ovat kohdillaan.
Miehet jakavat nuoruusmuistojaan ja minä mietin että jos paatissa olisi yksikin nainen, puhuisimme varmasti synnytyskokemuksista. Hetkestä ei halua luopua, sillä se tuntuu hyvältä.
Haluaisin veneen. Sellaisen (no tällaisen) kauniin vanhan ja ehkä puisen. Purjehtia en osaa, mutta pienellä perämoottorilla olisi ihana putputtaa. Mielikuva on tietysti kaunis ja juuri näissä hetkissä kiinni, totuushan on iso työ ja rahanmeno. Mutta minäpä pidänkin kiinni mielikuvistani ja haaveistani ja joskus ne ovat vielä totta. 
Sitä paitsi vaikka sillä paatilla ei koskaan liikkuisi minnekään, voisi sen kannella kölliä ja keinua laiturin aalloissa. Pieni nukkumahytti pitäisi myös olla, jotta veneessä voisi yöpyä.
Ja tosiasiahan on, että veneellä olisi vaikka kuinka käyttöä. Lähisaarille pääsisi muutamassa minuutissa, eikä tarvitsisi kiertää kaupungin kautta yhteysaluksille. Myös Tonin työmatka taittuisi Suokista Kaapelille lähes linnuntietä. Käytännön jutut ovat toissijaisia, älkää puhkaisko kuplaani.
Auringon laskeuduttua kävelimme kesäyössä kotiin. Valkkarin kyljessä luki Live a Little, ja tuona iltana se todella toteutui.
Viinin tarjosi Norex Spirits.
Yhteistyössä Taste of Helsinki
Alkuviikolla onni potkaisi. Sain nauttia mielettömän luksusillallisen Demossa, kahden luksustyypin seurassa. Söimme kuuden ruokalajin menun, josta yksikään annos ei jättänyt kylmäksi. Vaikka annokset yksittäin eivät toki olleet suuria, illallisen loppupuolella alkoi maha olla jo aivan täynnä. Jokaiseen ruokaan tarjottiin juuri oikea viini pienen infon kera, mikä oli minusta aivan ihanaa, sillä en todellakaan osaisi valita viinejä noin nappiin. Makujen ilotulitusta siis alusta loppuun!
Henkilökunta oli myös todella ystävällistä ja ravintola viihtyisä, olematta liian hienosteleva Michelin-tähdityksestä huolimatta. Olin pöydän ainoa kasvissyöjä, ja sain muiden lautasilla levänneen viiriäisen tilalle parasta koskaan syömääni tofua. Voi herran jestas kuinka hyvää se oli!
Toinen illan yllättäjä oli ennen varsinaista jälkkäriä tuotu juustolautanen, jossa juusto oli yllättäen jäätelön muodossa! Eipä ole ennen tullut maistettua mitään vastaavaa, toimi minulle täydellä kympillä.
Kaiken kaikkiaan ilta ja illallinen oli erittäin onnistunut ja nauruntäyteinen. Pienessä hönössä, vatsa täynnä ja onnellisena hyvästelin kamut sekä ravintolan, annoin alamäen viedä fillaria Kauppatorille ja seilasin lautalla kotiin.
Demo on yksi tänään startanneen Taste of Helsingin ravintoloista. Kansalaistorin puistossa voi nyt maistella luksusruokaa muutamalla markalla – ja huomenna sääkin näyttää vihdoin suosivan, AURINKOA LUVASSA!