Yhteistyössä Tahko & Skiexpo
Hyppy parin viikon taakse, kun pakkasin kolmet hammasharjat ja toppahousut kassiin, juoksin hirveällä hösiksellä poikien kanssa lauttaan miettien mitäköhän jäi? No jotain pientä, kuten omat paidat, mutta kas, olemme Milon kanssa jo melkein saman kokoisia joten sain lainata pojan hupparia koko reissun.
Rautatieasemalla näimme ystäväni Hannan poikiensa kanssa ja nousimme Siilinjärvelle vievään junaan. Olemme Hannan kanssa tunteneet vuodesta 2005, jolloin työskentelimme samassa yrityksessä. Jaoimme myös raskausajat ja vauvavuodet, molemmat poikamme ovat syntyneet samoina vuosina. Viime aikoina näkemiset ovat olleet harmillisen harvassa, joten yhteinen talviloma tuli niin tarpeeseen! Myös pojat olivat aivan innoissaan päästessään lomalle omien kavereidensa kanssa.
Hannan pojat ovat laskeneet jo aivan pienestä pitäen, vanhempiensa rakkaustarina kun sai alkunsa molempien ollessa hiihdonopettajia Vuokatissa. Milo ja Eeli taas pääsivät Tahkolla ensi kertaa mäkeen. Itse olen lasketellut varsinkin nuorena, lautaakin kokeilin muutaman kerran, mutta palasin suosiolla suksiin. 
Varasin Milolle ja Eelille hiihtokoulun heti ensimmäiseen aamuun, jotta pääsivät rauhallisen opettajan avulla jyvälle hommasta. Tahkolla rinteitä riittää kaikentasoisille laskijoille, ja sillä välin kun minä ja pojat harjoittelimme pikkumäessä, suhailivat Hanna ja pojat jo Tahkon toisella puolen. Hiihtokoulu kesti vajaan tunnin, jonka aikana pojat oppivat perusasiat suksien kiinnityksestä laskuun, käännöksiin ja pysähdyksiin. Seurasin hymyssä suin poikien itsenäistä menoa hississä, kaatuilua ja riemua uuden oppimisesta.
Hiihtokoulun jälkeen Eeli jäi sitkeästi pikkumäkeen treenaamaan auraamista ja alastuloa, kun Milo taas eksyi Vinskin kanssa korkeimmalle menevään hissiin. Loppupäivän missioksi tulikin sitten saada kaveri huipulta alas, mutta sieltä se vaan laski. 
Vuokrasimme kaikille välineet rinteen juurella olevasta SkiMacista. Esitietolomakkeisiin merkittiin pituudet ja painot, joiden perusteella sukset ja monot säädettiin jokaiselle sopiviksi. Välineet olisi voinut ottaa mukaan kämpille, mutta koimme helpommaksi säilyttää niitä vuokraamossa, josta saimme samat kamat helposti seuraavan päivän mäkeen. 
Aurinko kajasti usvan läpi ja värjäsi maailman pehmeän persikkaiseksi. Pakkasta oli ihanteelliset pari astetta, eikä tuulta laisinkaan. Veivasimme mäkiä ylös-alas ja söimme lounasta rinneravintolassa. Mäet olivat todella hyvässä kunnossa, eikä ainakaan pikkumäissä ollut ruuhkaa. En muistanutkaan kuinka hyvä olo tulee koko päivän laskemisesta, poistuimme rinteestä posket punaisina ja lihakset hellinä.
Mäen vieressä oli rekiajelua ja maailman suloisin heppa. Nuuhkin ja taputtelin sitä elämäni kyllyydestä ja se irvisteli vastaukseksi.
Tahkon keskusta on pieni ja tehokas. Kaikki tarvittava on kävelyetäisyydellä, tai skibussin reitillä. Me asuimme keskustassa olevan Spa Hotellin huoneistossa, johon kuusi henkeä mahtui kevyesti. Huoneistossa oli oma sauna, keittiö ja valtava parveke rinnenäkymin. Pesukone ja kuivauskaappi tuli myös tarpeeseen, varsinkin kun olin unohtanut ne omat paitani kotiin..
Aamiaisella kävimme Hillsidessa, joka oli kätevästi matkan varrella mäkeen. Aamiaisen olisi toki voinut valmistaa omassa keittiössäkin, mutta monipuolinen buffet vei meillä voiton. Haastavinta oli syöttää lapsille kaikkea järkevää ennen vaahtokarkkijälkkäriä. Onneksi tarjolla oli smoothieta ja vesimeloniviipaleita.
Kävimme ihastelemassa maisemia Tahkon huipulla, vaikka pieni sumu vähän häivensi näkymiä. Söimme lounaan Panoramassa, jonka viereen tuolihissi suoraan tulee. Sukseton pääsee huipulle autolla noin puolessa tunnissa.
Lounas maistui täälläkin hyvältä ja energiat saatiin kohdalleen. Itse jäin haaveilemaan afterskistä Hannan kanssa, mutta se hoidetaan sitten seuraavalla reissulla rauhassa. 
Jäikö reissu lasketteluun ja heppojen taputteluun? No ei tiettykään, tehtiin ihan hulluna kaikkea muutakin! Siitä lisää muutaman päivän päästä. :)
PS. Tahkolle pääsee nykyään kätevästi myös Onnibussilla! Kuinka hienoa!
