Aina yhtä hämmentävää. Ensin aurinko paistaa täydeltä taivaalta, mutta horisontista vyöryy harmaa massa kohti. Ekana tulee haitulat ja pieni viileä tuulahdus. Pian perässä lipuu sakea pilvi, joka peittää auringon ja saa kaiken näyttämään valkoiselta. Näkyvyys muuttuu nollaan ja laivat tuuttailevat ympärillä. Hulluinta on että luultavasti torilla aurinko häikäisee silmiä, vaikkei Suokissa näe sukkiaan.

Joskus sumu haihtuu yhtä nopeasti, kuin on tullutkin, joskus se taas jää koko loppupäiväksi. Lämmin ilmamassa väistyy viileiden pilven tieltä, eikä ilman villapaitaa enää tarkene. Näistäkin kuvista on jo hetki aikaa, vielä kun puissa ei ollut lehtiä. Paljaat oksat tuovat jotenkin vielä kummitusmaisemman fiiliksen hiljaiseen ympäristöön.

Kaikkein hämärintä on silti puskea pilveen kesken lauttamatkan, kun puolimatkassa iskee valkoinen seinä vastaan. Viikkarin väylällä voisi pikkupaatilla tulla äitiä ikävä, jollei muistaisi aikatauluja tarkasti. Suokin lautta kulkee onneksi turvallisesti omalla radallaan.