Pyörimme äitini kanssa päivän Turun keskiaikaisilla markkinoilla. Vanhalla Suurtorilla saattoi haistaa kuinka sahti valmistui, langat värjääntyivät ja possu pyöri hiilloksen päällä. Kasvissyöjänä, ja erityisesti makean ystävänä, täytin mahani makkaraa mielummin jättiläislätyllä ja sokerikuorrutteisella omenalla. (Lätty oli pettymys, omppu erinomainen.)
Nykyään niin monet markkinat ovat mielestäni pieleen pursuneita. Vaikka että silakkamarkkinoilla silakka on vain krääsäfestareiden nimi ja oikeasti kalaa kauppaavat ovat selkeä vähemmistö. Keskiaikaisillakin markkinoilla kojuja riitti molemmin puolin jokkee, mutta suurimmassa osassa niistä oli esillä ihan laatukamaa. Vanhalle Suurtorille keskittyi se selkeä parhaimmisto, jossa muinaistekniikoihin perehtyneet tyypit esittelivät taitojaan ja myynnissä oli käsityöläisten itse tekemiä juttuja. Äitini kolusi (no nyt tuli mieleen Kolun Eeva) jokaiseen lankakojun ja minä innostuin pellavakankaista ja pienistä puumiekoista.
Nyt meillä on täällä pari Kakskerran ritaria huitomassa hyttysiä kahtia. Ha-jaa! Ehkä ihan hyvä, että hiplaamani jousipyssyt jäivät ostamatta.