Rakastan vaatteita jotka tuntuvat hyvältä ja peittävät kropan pikkuviat. Sellaisia joita ei tarvitse kotona vaihtaa mukavampiin. Ohuita, lämpimiä ja pehmeitä.
Loppukesällä löysin maailman ihanimman pikkumerkin nimeltään munsun. Merkki perustuu hyvään oloon ja laadukkaisiin materiaaleihin, mutta on vastaaviin laatuvaatteisiin nähden paljon huokeammissa hinnoissa. Ostin välittömästi merkin superkauniin, kokopitkän mustan pellavakaavun ja olen liihotellut siinä niin kotona kuin kemuissa.
Sitten tuli syksy ja paljon odotettu silkki-kasmirhaalari. Olen kääriytynyt siihen kuin perhosentoukka, kipittänyt kaupungilla ja löhönnyt lepakkotuolissa. Kaveriksi ostin mustat mokkaiset Otzit, jotka ovat muotoutuneet oman jalan mukaan täydellisesti.
Koko syksy on mennyt pienessä pumpulissa. Aurinko on lämmittänyt päivät kesäisiin asteisiin, mutta lauttajonot ovat jo takanapäin. Vaihdoin talon kuistin kesäkukat kaaleihin ja ikävöin naapureita. Sisäpihan teehetket ovat hautautuneet remonttirojun peittoon, mutta ensi kesänä sitten.. Huomaan ajattelevani monia ”sitten kun” -asioita. Lillun kohti tulevaa talvea, suunnittelen paljon ja toteutan niistä ehkä kymmenesosan.
Mutta mikäs tässä lilluessa. Istuttelen kaaleja ja korjaan viljelypalstan villiintynyttä satoa. Hengailen haalareissa ja lisään villasukat kylmän tullen. Jos kesä tulee yhtä nopeasti kuin menikin, niin eihän talvea ehdi edes tajuta.
Munsun & Otz shoes -shop, Mikonkatu 3
