Punatukkainen tyttö

Päivää ennen Dandyn kampaaja-aikaani tallensin instasta valloittavaan kuvaan punatukkaisista tytöistä. Mietin että johan tässä on kylmiä sävyjä katseltu koko talvi, ja että nenän ensimmäiset pisamat saattaisivat viihtyä punaisen tukan alla.

Kuvan sävyt saivat välittömän kannatuksen Markolta ja Sumilta, eikä siinä sitten enää mietitty. Marko poisti vanhan värin ja pisti punaista päälle. Olen supertyytyväinen muutokseen!

Hiukset ovat kasvaneet parissa vuodessa paljon, ja saavat vielä kasvaakin. Joskus päätin, ettei enää ikinä pitkää, mutta niin se mieli muutttuu. 

Dandyyn astuessa tulee lempeä olo. Kampaajat ovat ihania ja iloisia, sisustus kutsuva väreineen ja viherkasveineen. Dandy on tässä päivässä tai vähän edellä, muttei yhtään sellainen kylmän trendikäs. Ja aina siellä tapaa jonkun tutun tai ystävän, sillä kaveripiiristä niin moni käy siellä.

Tällä kertaa paikaikalle ilmestyi ihana Stella. Siitä me sitten uudet hiukset hulmuten kävelimme kampaajalta lähileipomoon ostamaan pullat ja kauramaitokahvit. Aurinko paistoi, lokit kirkui ja ilmassa tuoksui kevät ja kardemumma.

Kuvat Stella Harasek

Lyhyen tukan letit

Valtavan muutosvimman pyörteissä päätin, ettei tukasta enää juuri lyhyempää saa leikattua, joten kasvatetaan taas vähäsen.

Oikeasti olen kylläkin upottanut sormeni poikien pehkoihin ja alkanut haaveilla taas samanlaisesta pörröstä. doritsalutskij.fi-letit-3

Joten viimeeksi Markon kanssa lähinnä juteltiin ja letitettiin. Tai hän letitti, minä juttelin. Käsittämättömän näpparä mies, sanon minä, sillä pituutta tässä tukassa ei ole vielä nimeksikään ja silti se mies sai aikaiseksi täydelliset päänmyötäiset palmikot.

Oman tukan kasvua odotellessa letittelen perheen miesväen hiuksia. Ja jospa kesää kohti itselle jotain vähän vaaleampaa.. Hmm. Mieli ehtii vaihtua niin monesti ennen seuraavaa kertaa, että on turha lyödä mitään lukkoon. Nyt tämä on avonaisena kyllä aika kypärä. :)doritsalutskij.fi-letit-5

Villamekko on viisasten keksintö

doritsalutskij-neulemekko-7

Olen perinyt vain osan vimmasta, jolla äitini heiluttaa puikkoja. Minä kudon pipon tai pari talvessa, äiti kutoo villapaidan viikossa.

Kerran konmaripäissäni tuskailin laatikosta pursuilevien lankakerien määrää ja kehotin äitiä nappaamaan mukaan kaiken haluamansa. Hän poimi harmaat sukkalangat ja seuraavalla kyläilyllään kaivoi kassista pitkän villahameen. Se on ihana. Tuntuu, kuin olisi kääriytynyt vilttiin, joka kulkee kannattelematta mukana. Kunnon mummofiilis!

doritsalutskij-neulemekko-14

Pakkasin mekon lappiinkin mukaan, mutta toppahousut olivat tuolla reissulla paljon tarpeellisemmat. Muutenkin sisäolosuhteet toimivat maahan asti ulottuvalle mekolle paremmin, sillä kuten kuvista näkee, lumi tarttuu hetkessä kiinni helmoihin.

doritsalutskij-neulemekko-4

Pipo – Omatekemä
Neulemekko – Äidin tekemä
Kengät – Lumi

Kuvat Noora Shingler