Viikonlopun jännittävin juttu: Yö koulussa!
Ala-asteen piha täyttyi huikeista tyypeistä Supermiehistä joulupukkeihin ja Totoroon, kotiväki hyvästeltiin nopeasti ja illalla sai tanssia discossa, sekä syödä (isän)kourallisen karkkia.
Kotona tuli muutamaan kertaan mietittyä, että jokohan se nukkuu ja onkohan se alusta kamalan kova. Hyvin oli nukkunut ja hurjan kivaa oli kuulemma ollut! Ensi vuonna menee jo ihan rutiinilla, ehkä meillä vanhemmillakin.
Pieni iso. Lähtee joka aamu niin reippaana kouluun – kunhan aamupalasta ja hampaiden pesusta on selvitty.. Kerrottavien juttujen määrä on valtava, juuri silloin kun pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Mutta aina se on kouluun ehtinyt. Juoksee, vaikka voisi kävellä. Pihan poikki saa joskus häntää heiluttavan saattueen.
Joka iltaiset lenkit koirien kanssa vievät usein rantaan. Näkymä kaupunkiin aukeaa lauttarannasta, samalla kun kiikuttaa metallitölkkejä kierrätykseen (paitsi suokkilaiset hoi! Toinen pienmetallipiste Pirunkirkon takana, juhlaa!)
Maisemaa ei kauaa ehdi paikallaan ihastella, sillä kaksi erittäin kiireistä kääpiömäyräkoiraa kiskoo jo hajujen perään. 
Kierrämme yleensä puolet kirkkosaaresta, joskus vain oman korttelin. Toisinaan käymme Susisaarella katsastamassa palstan, joskus harvoin kierrämme Kustaanmiekan.
Iltojen pimeneminen vaikuttaa reittiin. Nyt on vielä hetken mahtavaa tuijotella merelle, mutta kohta tarvitaan jo kaikki mahdolliset lisävalot ja heijastimet, eikä silti tee mieli lähteä kovin kauas kotoa. Päiväkotireitille tallaantuu pieni mayräkoirapolku ja kirjekaverit vähenevät..
ÄH, nyt litsari poskelle, on vielä elokuu! Marisen pimeästä sitten kun se oikeasti vie yli puolet päivästä. Eikä se silloinkaan välttämättä ihan kamalaa ole. Eihän..
