Näin meillä saaressa, heh. Tämä tavaran roudaus on ollut ihanan yksisuuntaista, niinkuin nyt pitikin – kodista työhuoneelle. Pitää vaan osata pysäyttää ajoissa. Nyt alkaa olla jo aika valmista, valaistus ja riipputuoli vielä.
Viime yönä testasin työskentelyä yökolmeen, oli se hienoa. Poltin tuoksukynttilöitä ja käsittelin kuvia. Lokit kirkuivat kuin viimeistä yötä ja pimeys viipyi ikkunan takana vain hetken. Kolmelta taivas oli punainen ja ilma raikkaampi kuin koskaan. Kävelin ohi kodin, tunnelista lauttarantaan, ja hymyilin nukkuvalle Helsingille. Aivan kuin olisin ollut maailman ainoana hereillä.