Tiedättekö ne pienet hassut pätkät, joita tulee telkusta aamuisin? Ruohonjuuritasolla! Mieletön pikku animaatio, joka saa unisenkin nauramaan. Youtubesta löytyy monta pätkää peräkkäin ja elokuvateattereissa kokonainen leffa!
Tänään kikateltiin pikkupätkiä Nandan ja poikien kanssa. Muta otti sylipaikan, eikä olisi luopunut siitä ikinä, ellei olisi ollut ihanihan pakko. Se oli rakkautta ensi rapsutuksella.
Otsikon pitäisi varmaan olla ”soturi kalliolla”, tai joku muu joogahomma. Mutta kun tuo nainen on ihan kissa ja sillä on kotonakin kissa, joten olkoon kissa.
Kävimme Katjan kanssa muutama viikko sitten kuvaamassa Länskärillä. Tuntuu että suuntaan aina sinne, kun kuvaan kauniita naisia. Kertustakin on viime vuodelta ihania kuvia samasta paikasta, pitääkin kaivaa ne esiin ja julkaista.
Siellä minä ihailin kun tuo nainen venyi, vanui ja taittui kuin kumilanka, jooga saa ihmisen hallitsemaan kehonsa niin kauniisti. Minäkin haluaisin joogata, ainoat kokemukseni tähän asti ovat vuosien takaa parista hotjoogasta ja työväenopiston ei niin laadukkaasta pikakurssista..
Tuntuu ihan hassulta, kuinka vielä hetki sitten tarkeni topissa auringonlaskuun asti, mutta nyt tuulee ja myrskyää niin, ettei edes villapaita riitä. Hmh, syksy alkoi samalla kun koulut. Fläbärit pitää pakata vintille. Toisaalta olen ihan valmis syksyyn, tykkään vuodenaikojen muutoksesta. Täällä saarella se on vielä niin voimakkaasti läsnä, luonto on lähellä.
Mutta mikäs tässä näitä kuvia katsellessa, tuolloin oli lämmin ja tuoksui kesä. Kaupunkilaiskissa loikki kevyesti paikasta toiseen ja minä hypin perässä. Sitten tultiin meille ja syötiin jätskiä. 
Eilen illalla otimme pienen hetken kahdestaan. Muut perheistämme menivät nukkumaan, minä ja Elina lähdimme rantaan. Ihastelimme punaista taivasta kaupungin yllä ja joimme samppanjaa. Juttelimme ja nauroimme.
Nämä ovat niitä hetkiä, jotka jäävät kesästä mieleen. Lautan aalloista tuli mieleen Välimeren ääni ja ilmakin oli vielä aika lämmin, huivi hartioilla riitti lämmittämään. Kotona odotti tuhiseva kasa, jonka keskelle sain kömpiä. Oli kiitollinen olo.
