Saunavuoro

Elämäni kuumin juttu on ikioma saunavuoro. Nousevan Auringon Talon sauna on vaaleanpunainen ja ihana, ja vaikkei meri ole tämän saunan vieressä, pääsee ovelta pihalle vilvottelemaan. Saunon vuoroin yksin ja vuoroin poikien kanssa. Kerään kassiin parhaat purnukat ja pienen kaiuttimen, laitan musat soimaan ja makaan lauteilla. Poikien kanssa meno on tietysti villimpää, ne tunkevat itsensä muoviammeisiin ja leikkivät vesisotaa, talvisin kierivät hangessa.

Otin saunavuoron viime syksynä, synkimpänä elämän- ja vuodenaikana. Räntää satoi päin naamaa, kun vaelsin kirkkosaaren toiselle puolelle löylyihin. Nyt fiilis on kaikin puolin kirkkaampi, aurinko paistaa vielä vuoron alkaessa ja laskee sen aikana. Nautin hulluna niistä yksinäisistäkin vuoroista, otan hetken hemmotteluun ja omien ajatusten pyörittelyyn. Saunalla todellakin on puhdistava vaikutus pintaa syvemmälle.

Kevyin mielin tässä – kesää kohti!

KUVAT DORIT SALUTSKIJ

Pyhien pyörteissä

Pääsiäisviikonloppu oli kieltämättä vauhdikas. Olin ulkona, kävin syömässä hyvin ja join samppanjaa useampanakin päivänä. Täytin viime viikolla vuosia, viimeinen vuosi kolmekympisenä.

On hienoa lukea kirjoituksia, joissa ihmiset kertovat onnestaan ja varmuudestaan keski-ikäistyä. Että neljänkympin kynnyksellä elämä on hyvä ja itsevarmuus kukassaan.  En minäkään haluaisi pakittaa kauas menneisyyteen, lasten elämässä en yhtään, mutta itselle ehkä sellainen kolmeviis voisi sopia. Tämä vain ja ainoastaan iän puolesta, elämää en kelaisi sekuntiakaan. Siinä suunta on vahvasti eteenpäin, mutta itsevarmuutta en tässä vaiheessa pysty allekirjoittamaan. Kaikki on vähän levällään, tuntuu että aika kiitää kamalaa vauhtia ja kroppa vanhenee. Vanheneminen pelottaa.

Yhtä aikaa sitä haluaisi jo olla siellä selkeämmillä vesillä, muttei haluaisi vanheta yhtään. Tulevaisuus kiinnostaa, mutta voisiko sen kokea juuri tämän ikäisenä tai vähän nuorempana?

Hmph. Mutta onneksi kaiken ikäkriiseilyn keskellä on tällaisia pääsiäisiä. Kun on jo maanantai, mutta kuitenkin pyhä. Kun pojat palaavat kotiin, tehdään vohveleita ja möyhitään palstan multaa. Iltalenkille lähdetään saippuakuplien saattelemana. Ja sitten vielä poikien mentyä nukkumaan saapuu ystäviä punaviinille ja paahtoleivälle, jutellaan ja kuunnellaan musaa viimeiseen lauttaan asti.

Silloin tuntuu vain ja ainoastaan hyvälle.

KUVAT DORIT SALUTSKIJ

Sunnuntaikaakaot kalliolla

Eilen tuoksui kevään lisäksi kuuma kauramaitokaakao ja saalis mullan alla. (ai hitto oli btw hyvä sarja tuo Mullan alla!)

Pojat hakkasivat jäitä, siirtelivät valtavia lohkareita ja hyppivät kalliolta toiselle. Välillä juotiin kaakaot, huuhdeltiin kupit merivedessä ja seurattiin Mandan matkaa maan alle. Pieni koira kaivoi itsensä kokoisen kolon, mutta myyrä oli syvemmällä.

Olin aamupäivän pois kotoa ja palattuani halusin olla läsnä. Oltiin rannalla kunnes tuli hämärä, illalla katsottiin leffa ja lököiltiin. Tänään pojat lähtivät taas toiseen kotiinsa, kestää aina hetken tottua. Tosin parin yön päästä ne jo palaavat, joten enköhän selviydy.

KUVAT DORIT SALUTSKIJ