Majakoissa on taikaa. Joskus haluan tehdä retken sellaiselle, jossa voi yöpyä. Söderskär olisi lähellä ja kuljetuskin Kauppatorilta. Tiedä vaikka ensi kesänä lähtisi. Mondon vanhasta artikkelista löytyy linkkejä, tiedot on tosin kolme vuotta vanhoja.
Näille minimajakoille pääsee onneksi helpommin. Voi hetken hengitellä meri-ilmaa ja häipyä hymyillen. 
Nautin poikien leikeistä vähintään yhtä paljon kuin ne itse, vaikka vaan seuraan perässä ja tuijotan. Mielikuvituksen määrä on ihailtavaa, on turha lähteä selittämään mitään tosiasioita kesken leikin. Rantaan ajautunut vaahto on ninjojen merivaahtoa, ohi ajavat laivat eivät liity siihen mitenkään..
Työkalut löytyvät luonnosta ja ketteryys kehittyy rantakivikolla. Koitan olla varoittelematta turhaan, pysyn pienen välimatkan päässä ja tarkkailen. Maailma ei kaadu siihen jos kengät kastuu, eikä edes kastunut.
Keväällä täällä on ihan parasta. Luonto heräilee eloon ja alkaa olla lämmin. Suurin ihmismassa saapuu vasta helteillä, joten rannoilla saa olla aika itsekseen.
Ja ihan kaikkein mieluiten olen kyllä näiden tyyppien matkassa.
Kun kaikki tuntuu olevan pausella, on hiirenhiljaista eikä mikään liiku missään, tuntuu mahtavalta painaa play. Hyppiä laiturilla ja laittaa peilityyni järvi lainehtimaan, liikuttaa pikkuisen maailmaa. Ihastella sitä hetki, kävellä polku takaisin talolle ja huomata että siellä se elämä on. Volumet kaakossa ja naamat naurussa.
Voi kunpa muistaisin joka päivä nauttia siitä elämästä, enkä äksyilisi turhasta. Lupaan yrittää. Olkoon se vedenjuonnin kanssa yksi alkaneen vuoden haasteita.
