Ihan hölmöä, kuinka ison ikävän muutama yö saa aikaiseksi. Ehkä se, kun sinä aikana muuttuu niin paljon. Koti. Ainoa, jossa Eeli on asunut, se johon Milo muutti kolmeviikkoisena.

Vein pojat eilen Turkuun ja tänään olen jo selvinnyt erosta. ;) Tänään olen lähinnä kiroillut ja pakannut ja meinaan jatkaa samaa läpi yön. Ei mennyt aikataulut ihan suunnitelmien mukaisesti, vaan olemme pahasti jäljessä.

Onneksi poppivehkeet toimivat vielä. Me vedetään musan voimalla! Moro!

Okei, voin kertoa että jo alkaa maistua puulta tämä kamojen pakkaaminen. Kämppä on kaaoksessa, nukumme patjoilla olkkarissa ja pikkumakkari täyttyy muuttolaatikoista. Ja vaikka kuinka pakkaa, mitään ei näytä häviävän. Toivotonta. Päätin pitää viikon tauon herkuttomassa kuurissani ja olla stressaamatta ruokavaliosta muuton ajan. Pala rivi suklaata tasaisin väliajoin antaa kummasti potkua muuttopuuhiin! ;)

Pojilla on huomenna viimeinen hoitopäivä nykyisessä päiväkodissaan ja ylihuomenna kuskaan ne mammalle Turkuun. Pääsevät pois laatikkokaaoksesta ja me saamme rauhan kolistella vaikka läpi yön. Perjantaina saapuu valtava auto miehineen ja hoidamme koko hässäkän kuntoon iltapäivään mennessä. Samana iltana otamme muuttovapaan hetken ja suuntaamme Nosturiin Pariisin Kevään levyjulkkareihin. Sitä odotellessa..