Silmät kiinni ja neulat selkään

akupunktio

Noniin, juuri kun on aloittanut kuntoilun ja noudattaa terveellistä ruokavaliota ja luulee olevansa vähintäänkin rautaa, niin eikö sitä havahdu viiltävään kipuun ja tajua olevansa vanha ja raihnainen.

Illalla se alkoi, yöllä heräsin jokaiseen liikahdukseeni ja aamulla pää ei kääntynyt kumpaankaan suuntaan. Googletin oireet ja diagnosoin itselleni kaiken mahdollisen. Ja laitoin myös viestin ystävälle, että mites ois akuneulat. Muutamaa tuntia myöhemmin makasin hierontapöydällä kuusitoista neulaa selässäni ja kuuntelin kuinka jumissa olen. Keskiselkään on saatava lisää lihasta, tai muuten minusta tulee kumarassa köpöttävä mummo. Oikeastaan ihan koko selän lihkset olivat surkeita, eikä tämä koneella istuminenkaan kovin hyvää tee.. Punttisaliohjelmaan lisättiin välittömästi selkälihasliikkeitä.

Mutta tiettekö mitä, suurimpaan kipuun painelu ja piikit auttoivat! Jo siis tämän ensimmäisen kerran jälkeen oli havaittavissa valtava ero ja lihasten rentoutuminen. Pää kääntyy ja pystyn nukkumaan. Tarkoitus on piikittää vielä ainakin pari kertaa ja tarkastaa sitten tilanne.

Täytän lauantaina kolmekymmentäkuusi (kirjoitin ensin kolmekymmentäseitsemän, oh dear God, dementiakin vielä). Se on aika paljon. Ja joo joo, aika vähän myös, mutta se alkaa silti tarkoittaa keski-ikäistymistä. Keho ei kestä enää samaa meininkiä kuin kymmenen vuotta sitten, vaikka mieli on monessa jäänyt niille vuosille. Hmph. Lisää piikkejä ja kuntoilua, niillä mennään.

akupunktio

Kuvat: Marika Reebs

Dorit for gTIE

dorit-salutskij-for-gtie

Olipa jännittävää asettua linssin toiselle puolelle. Se oli se yksi lauantai, joka tuntui melkein viikolta, sillä samaan päivään mahtui niin Piian työpajaa Arabialla, Mikon muotikuvauksia studiolla ja Sigur Rósin keikka Areenalla.

Saavuin gTIEn kuvauksiin naama tihkusateesta märkänä ja pelkkää suklaata syöneenä, mutta studiolla kaikki korjaantui; toinen pöytä oli täynnä sapuskaa, toinen Mariela Sarkiman pelastavia meikkejä. Pieni porukka hääri hyväntuulisena ja kaksi karvakorvaa pyöri jaloissa herkkujen perässä.

Kuvausten mustana lankana oli ikuistaa joukko bloggareita valitsemansa gTIEn korun tai asusteen kanssa. Voisin elää yöt ja päivät mikä tahansa Ahtiaisen luomus ylläni, mutta kuvauksiin valitsin nahkaisen hupun, jonka liehukkeet saa kiedottua huiviksi kaulan ympärille. Tunnelmaksi haimme synkähköä, vähän itkenyttä lookkia, jonka Mariela loihti töpöttelemällä tahmeaa kiiltoa muuten mustan silmämeikin päälle.

Kaikki sarjan kuvat löytyvät superkuvaaja Mikko Rasilan blogista tai gTIEn Facebookista. Hupun sain kiitokseksi kuvauksesta.

gTIEn tuotteita rakastaville tiedoksi, että taikasanalla doritforgtie lohkaisee vuoden loppuun asti 20% alennuksen kaikista verkkoputiikin normaalihintaisista tuotteista!

Kuva: Mikko Rasila, nahkahuppu: gTIE, meikki ja hiukset: Mariela Sarkima

Kylmää kyytiä

avanto saunatupa meitsi matkalla jäihin meitsi matkalla jäihin meitsi matkalla jäihin kohta hymy hyytyy avanto

 

Kovaäänisen uhoamisen jälkeen ei ollut vaihtoehtoa perääntyä. Hirveällä metelillä ja kaikkien paikalla olleiden aikuisten ympäröimänä pulahdin kaulaa myöten jäiden joukkoon ja juoksin kiljuen saunaan. Toni teki saman kaikessa hiljaisuudessa ja rauhallisuudessaan.

Kukin tyylillään, sanon minä. Molemmille kerta oli ensimmäinen. (!!!!!)