Kuvatodisteiden mukaan olen aloittanut juoksun jo vuosi sitten keväällä, pian Suokkiin muuton jälkeen. Totuus on ehkä kuitenkin lähempänä alkusyksyä. Innostuin touhusta ihan älyttömästi (kuten aina ja kaikesta), ja jolkottelin muutaman kilsan lenkkejä pitkin Suomenlinnan polkuja.
Juoksin kallioilla, nokkosten keskellä, sumussa, tuulessa ja kukkaispoluilla. Juoksin pitkin portaita ja telakkasiltoja, musat korvilla tai linnunlaulua kuunnellen – kunnes tuli lumi.
Koko talveen en juossut yhtään. 
Ja sitten tuli kevät. Kevät ja hullut mutsit! Olen yksi heistä, mutsien kympin juoksijoista. Olen juossut kymmenen kilometriä kerran elämässäni. Yhden kerran, viime syksynä.
Nyt meillä on Esport Arena sponssaamassa kaksi juoksukoulua valmentajineen ja Pågen tarjoamassa kuitua polttoaineeksi. Raudankovia lihaksia käymme hierotuttamassa Organic Spirit -hoitolassa ja Llagrima d’Or kuohuviinillä täytetään Siggin treenipullot. Tena varmistaa, ettei kuohuvat lirahda trikoiden läpi. Ai luoja! :D Tämähän on ihan ammattimaista!
Tästä ja kaikesta muusta tulette kuulemaan vielä kyllästymiseen asti. En todellakaan tiedä millä vauhdilla tulen suoriutumaan kympistä, mutta maaliin aion päästä. Olen niin fiiliksissä, ettei harrastus loppunut syksyyn. Vielä kun lumet sulavat täältä saaristostakin, niin pääsee kuivin jaloin kotiin. Kyllä se tästä! Uusi elämä! Aijjaijjaijjaii!
