Jumaleissön. Tiedättekö millaisissa morkkiksissa kieriskelin kevään. Että uhkailinkin kyllästyttää teidät juoksujutuilla ja lenkeillä keulimisella. Sen jälkeen kun se hanuri kramppasi, en juossut enää metriäkään ennen sunnuntaita (tai siis ulkona, Esportissa meillä oli yhdet vauhtitreenit).
Kevät sisälsi pitkän alakulon jakson ja monta unetonta yötä. Sen seurauksena tulin tietysti myös kipeäksi, enkä sitten siksikään päässyt lenkille. Kahteen viimeiseen viikkoon ei ole yhtään tekosyytä.
Mutta tittidii, kylmiltään vedin kympin sunnuntaina! Minä, muut mudet ja kadonnut urheiluvammani. Eikä siis mikä tahansa jolkottelu, vaan juurikin se Mutsien kymppi! Juoksin elämäni toisen kymmenen kilometrin mittaisen lenkin vähän päälle tunnissa. Fiilis oli mahtava ja naama punainen. Ensimmäiset seitsemän kilsaa menivät kivasti, niiden jälkeen alkoi pakollinen painaminen. Maalisuora tuntui toiselta kymmeneltä kilometriltä, mutta skumppalasin kuva sumentuneissa silmissäni, huohotin maaliin. Piknik-puun alla kiskoin kuohujuomaa janoon Pågenit poskissa ja kiitin aidosti sponsoreita. Ehkä eniten Organit spiritin hierojatyttöjä, jotka pystyttivät matkapöydät samaisen puun alle ja painelivat lihaksemme pehmeiksi. Kiitti ny!
Tästä on hyvä jatkaa eteen päin. Mitäköhän seuraavaksi..?
Hahahaa, ”Pågenit poskissa” mä niin repesin! :D Upea juttu! Seuraava Mutsien keikkahan on tietysti Mutsit Jukolassa! Voisitte haastaa J:n seitsemän veljestä. Kolme viikkoa aikaa harjoitella karttamerkkejä! ;)
O’ou! Mitäköhän siitäkin tulisi, meillä ois varmaan joku Pågen -piknik jossain rastilla, kun muut juoksisivat ohi! :D
Huikeet mammat! Hyvä Dorit – niin ylpeä susta. Kuvista välittyy yhteinen riemu.
Se oli yhtä riemujuhlaa kun tajusi juosseensa koko matkan! Mä olin oikeesti varautunut siihen, että kävelen kun väsähdän, mutta sit löysin itseni ensimmäisestä lähdöstä ja niin hyvästä seurasta, etten raaskinut jäädä kävelemään! ;)
Ihan parhaita kuvia – taas kerran :)
Kiitos seurasta, täm oli mahtava päivä <3 Kesällä nähdään!
Kiitos itelles ihana!! Mä oon varma, että seurasta sai niin valtavan tsempin, että sillä jaksoi koko matkan!
Nyt on jo kesä, tule takaisin! :)
Sä olet luonnonlahjakkuus paitsi kuvaamisessa myös juoksemisessa! ;) En käsitä miten saat kännykällä räpsittyä noin hyviä kuvia!
Hihi, ei noi nyt niin laatukamaa oo, mutta kiva fiilis niissä kyllä on. Niinku mullakin oli! Kiitos Katja!!
Pingback: Puolimaratonille maailmanperintökohteeseen! | Paikka auringossa