Juurihan sä Rakas synnyit..

6.6.2015, Dorit

Joka vuosi, kesäkuun alussa, muistelen menneitä. Ja aina, vaikka vuosia tulee lisää, muistaa sen yhden ihan kirkkaana. Nyt siitä on kahdeksan vuotta.

Siitä, kun Annu kuvasi minua mahani kanssa Suomenlinnan puhelinkopissa, jota vastapäätä nykyään asumme. Tai siitä, kun hengailtiin kättärin viereisessä puistossa ja tiedettiin että kohta se syntyy.

Siitä kun saatiin ensimmäinen lapsi. Pörröpäinen huutava poika, joka tuli ja pisti meidät ojennukseen. Siitä kun elämä alkoi uudenlaisena.

Kiitos Milo. Rakastetaan sua miljoona kertaa maailman ympäri ja vielä paljon enemmän. ❤

Puhelinkoppikuva: Annu Timonen

Palavia muistoja

17.2.2014, Dorit

Ai luoja. Olen varastoinut vanhoja päiväkirjakalentereita lipaston laatikossa vuosien ja monien muuttojen ajan. Nyt vihdoin aloin selailla sivuja ja olin kuolla! Eihän sitä nyt mitään suurta järjenloistoa odota murkkuhirviöltä, MUTTA SILTI! Päätin etten enää ikinä halua lukea tekstejä, saatikka että JOKU MUU löytäisi ja lukisi ne!

Sivut poltettuani päätin säästää kannet. Hevoshullu 92-93 ja Garfield 94-95. Vuoden 2000 jälkeiset jutut jätin talteen, niissä pyörii kuitenkin sama mies ja ystävät, sama elämä. Liitteenä alkuvuosien rakkauskirjeitä, joita ei enää 13,5 vuoden jälkeen synny ihan samaa tahtia, pah.