Ihan hölmöä, kuinka ison ikävän muutama yö saa aikaiseksi. Ehkä se, kun sinä aikana muuttuu niin paljon. Koti. Ainoa, jossa Eeli on asunut, se johon Milo muutti kolmeviikkoisena.
Vein pojat eilen Turkuun ja tänään olen jo selvinnyt erosta. ;) Tänään olen lähinnä kiroillut ja pakannut ja meinaan jatkaa samaa läpi yön. Ei mennyt aikataulut ihan suunnitelmien mukaisesti, vaan olemme pahasti jäljessä.
Onneksi poppivehkeet toimivat vielä. Me vedetään musan voimalla! Moro!
Voi muru sua. Pojat pärjää. Ja sä kans. Kohta olette jo siellä!
oltais jo!!
joko?
joko?
Tsemppiä : )
sitä tarvitaan! kiitos!
Kiukulla, kaljalla ja musiikilla pääsee pitkälle!
Puspuspus, jaksakaa!
tääl mitää kaljaa juar. kiukul vaa kato, niiko porilaine.
Kyl mää noi porilaiste kiukut tiärä. Niil pääsee pitkäl tua noi.
Ni tiätsä. Koit pärjät.
♥
Voih, niin sydäntäsärkevät kuvat. Ihan tuli tippa linssiin itsellekin.
Heilautit jotain tuolla syvällä sisimmässäni.
Olin unohtanut jo.
*Kyyneliä tähän*