Olemme elämäntilanteessa, jossa kaikki on aivan hemmetin hyvin. Loppukesän kotipanikointi sai mielettömän ihanan päätöksen, kun ostimme vuokra-asuntomme omaksi. Sen seinien toisilla puolin asuu niin ihania ihmisiä, ettei mitkään sanat riitä kertomaan. Muutama viime kuukausi on ollut odottelua, mutta pian alkaa tapahtua. Kirjoitan koko homman auki, kunhan osaan aloittaa ja hommat selkiintyvät.
Kaiken hyvän keskellä jännitys kiristää mieltä. Kun ei tiedä tarkalleen mitä tekee ja mistä aloittaa. Kaikki pitäisi repiä irti ja etsiä vanhaa ja kaunista ruman alta. Rahaa ei ole markkaakaan, rojua taas on aivan liikaa. Kaiken keskellä pyörii kaksi poikaa ja kaksi pentua, ja lisäksi asuinneliömme tulevat pienenemään tässä hässäkässä huomattavasti.
Minä, loppumaton optimisti, syöksyisin suoraan toimeen. Suunnittelematta kunnolla ja olettaen kaiken helpoksi. Toni puree vierellä hampaita yhteen ja haluaisi järkevänä nähdä paperilla mitä tehdään. Vastakkaiset tyylit sotivat keskenään ja huokailu kuuluu varmasti yläkertaan asti. Kultaisen keskitien löytäminen vaatii ponnisteluja, mutta uskon sen löytyvän.
Tämän sumun jälkeen häikäisee, tiedän sen. Voimia se tulee vaatimaan, mutta siitä selvitään. Eikä meillä ole enää kiire mihinkään, pysymme juuri tässä ja se on niin, niin käsittämättömän hyvä, että halkean.
Sumutanssikuvien ensimmäinen julkaisu täällä.
Ihanaa, olen niin iloinen puolestanne! Ehdittäiskös nähdä? Oon tulevina viikkoina hoodeilla. Ja ne mäykyt… :)
Kiitos kultanen, sinä olet yksi ratkaisun avaimista
. Nähdään! Tuutko meille? Pennut haluu pussailla!