Kotibileet. Kokonainen kämpällinen kamuja, pöydällä monta pellillistä pizzaa, kaapeista kaivetut pullot ja drinkkikirja, kakkua ja karkkia. Yksi ottaa kitaran ja esittää päivänsankarille tulevaa tuotantoaan, minä koitan turhaan nieleskellä liikutusta.
Kukaan ei lähde baariin, vaikka alkuperäinen ajatus oli. Kaikki tanssii ja elää tasan siinä hetkessä.
Kaahaan taksilla viimeiseen lauttaan ja mietin illan erikoisuutta. Päässä soi Juhlat.
Pakahduttavan onnellinen tunnelma välittyy kuvistasi ja tekstistäsi. Voi, jospa oisin saanut olla muu-kaa-naa… Olen onnellinen puolestasi, vaikken tunnekkaan. Vähän surullinen siitä, etten tiedä milloin itse pääsen uudelleen nautiskelemaan ystäväni kanssa viime kesän pään sekoittavasta uudesta bändirakkaudesta. Onneksi areena helpottaa hieman…
Kiitos Kille kauniista sanoistasi!
Helpotusta on siis näkyvissä, jee! Toivon teille onnistunutta keikkaa!
Voi kunpa olisikin niin, PK ei nyt eksynyt näille kulmille ei. Ei vaikka varpaanikin ristin. Mutta hankkiudun kyllä yhtä bändikaheloituneen ystäväiseni kanssa jatkossa reitillensä keinolla millä hyvänsä. Hyvää odotellessani minua lohduttakoon Rauhassa-taltiointi ja, Dorit, sinun ottamasi upeat kuvat aiemmissakin postauksissakin. Huippua!!!
Valoa ja iloa syksyysi!
Ah, Yle Areena, hups, meni hetki tajuta. No ONNEKSI on edes se. Nyt laitan mäkin raajani ristiin, että pääsisitte pian näkemään livenä. Iloa sinnekin, lupaan laittaa lisää kuvia. :)
Pingback: Loppiainen lähestyy! - Paikka auringossa