Tapasin eilen pari hurmaavaa heppaherraa, joista toinen kantoi minua selässään pitkin hiekkateitä ja metsäpolkuja. Teimme rauhallisen lenkin, käveltiin ja vähän ravailtiin, yhden ojan yli hypättiin. 

Hevosen lämpö tuntui läpi pehmeän lampaankarvasatulan ja pieni alkujännitys laantui nopeasti. Ajantaju hävisi, olisin voinut köpötellä ikuisuuden, kuunnella kavioiden alle räsähteleviä risuja ja muita metsän ääniä.Lenkin jälkeen hevoset saivat ruuan, toinen ulos ja toinen sisälle. Vanha herra nauttii ateriansa sisällä, ei hotki eikä hötkyile. Nopeampi odottaa oven takana kuppia nuoltavaksi. Ruokailun jälkeen hyvästelimme hevoset, tervehdimme kaikki tilan muut eläimet, ja lähdimme maatilan tuoksu mukanamme takaisin kaupunkiin.