Talutimme nämä roistot Tallinnan reissulla kiven sisälle!
Noin vartin kävelymatkan päässä Vanhastakaupungista sijatsee Patarein vankilamuseo, joka on avoinna toukokuusta syyskuuhun. Kolmella eurolla pääsee kiertämään vapaasti aavemaisen vankilan käytäviä ja sellejä, taskulampusta on hyötyä ikkunattomissa huoneissa. Paljon tavaraa on jäänyt vain paikoilleen; kirjastossa lojuu kirjoja ja sairaalaosastolla hoitotarvikkeita. Paljon on luultavasti myös vuosien varrella pöllitty, sillä vanhoissa googlaamissani kuvissa näkyy tuplasti enemmän pikkutavaraa.
Viimeinen vanki on lähtenyt täältä vuonna 2002.
Kahvila löytyy näemmä rannan suunnalta, mutta siellä me emme käyneet. Patarein nettisivujen mukaan rantaravintolan voi vuokrata myös yksityistilaisuuksiin ja oluen hinta on aina järkevä (toisin kuin Viru Keskuksen lähettyvillä!).
Monista ikkunallisista huoneista avautui näkymä merelle. Paljon muuta luksusta ei sen, tai seinillä läikkyvien auringonsäteiden lisäksi vankilasta löytynyt.
Hirttohuone. Katossa on vielä jokin aikaa sitten roikkunut hirttokoukku, mutta nyt teloituksista muistutti vain reikä lattiassa.
Sairaalaosastolta löytyi kymmenittäin vanhoja vihkoja merkintöineen, sängynraadossa roikkui tippaletku.
Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Karu, mutta mielenkiintoinen. Pistää miettimään niitä ihmisiä, jotka ovat viettäneet täällä lopun elämänsä. Viimeinen teloitus on tehty Patareissa vuonna 1991, kuolemanrangaistus poistui Virosta 1998.
Vankilamuseo avoinna taas ensi toukokuussa päivittäin 12-19.
Tää on vaikuttava paikka. Itse päädyin vankilaan kesällä aivan sattuman kautta ja hyvä niin. Karmiva, mutta niin kiehtova ja valokuvauksellinen. Itse kiertelin tuolla pimeillä kujilla yksin, voit vain kuvitella sen kuumotuksen. Hurjaa miettiä, että tämä kaikki on tapahtunut suhteellisen vähän aikaa sitten. Jaiks.
Ou nou! Mä olen niin nössö, etten uskaltaisi yksin tuonne. Oli se kyllä hieno. Pitää mennä vielä uudestaan ensi vuonna!