Hiljaiselon syy paljastuu tässä; kotiuduin sunnuntai-iltana viikon kestäneeltä pressimatkalta Egyptistä. Instagramista saattoi seurata pieniä välähdyksiä, mutta sieltäkin melko niukasti huonojen internetyhteyksien vuoksi. Kannoin selkä vääränä vanhaa läppäriä mukanani, ajatuksena postata kokemuksista reaaliajassa, mutta ehdin käyttää konetta ainoastaan muistikorttien tyhjentämiseen.
Tuntuu että käyn itsekin matkaa läpi vasta nyt, kuvien kautta. Palautumiseen on mennyt kolme päivää ja vasta tänään kykenin ensimmäistä kertaa keskustelemaan unohtamatta lauseeni edellistä tai seuraavaa sanaa.
Viikon aikana näin ja koin niin paljon, ettei mieli meinaa pysyä perässä. Valoa ja kauniita asioita tulvi verkkokalvoille varastoon asti. Kuvat vievät takaisin kuumuuteen, vaikka uutisissa raportoidaan itäisen Suomen ensilumista. Egyptissä lämpöä oli reilut kolmekymmentä, aavikolla ilma oli kuumaa ja kuivaa, Punaisenmeren rannalla iho pehmeni kosteudesta.
Vatsataudilta en minäkään välttynyt, mutta jälkeenpäin muistellen menetin sen kourissa vain yhden illan, yön ja aamun. Sen ajan itkin ja ikävöin kotiin. Sen jälkeen nautin elämästä ja matkasta enemmän kuin hetkeen.
Ihmiset olivat kauniita ja nauravaisia. Pienet lapsetkin puhuivat englantia, kaikki ottivat meidät avosylin vastaan. Egyptin turismi on romahtanut vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen, joten jokainen turisti on maalle kultaakin kalliimpi. 
Pyramideilla oli hiljaista. Paikallisia oli alueella tuplasti muita enemmän ja kamelit makasivat toimettomina hiekalla. Ostin pääsyn sisälle pyramidiin ja pääsin laskeutumaan pitkin ahdasta tunnelia kohti hautakammiota. Kamera piti jättää suuaukolle, mutta puhelimen sai ottaa mukaan. Ahtaan tunnelin hikisiä selfieitä löytyy kännykästä, kun puhisimme Peetan kanssa peräkkäin puisia askelmia haudalle ja takaisin.
Matka jatkuu. Viikon aikana tuli kuvattua vajaat kolmetuhatta kuvaa, vaikkakin osa ilmastoidun bussin ikkunasta. Matkamme kulki Kairosta Luxoriin ja sieltä etelään Marsa Alamiin, vedenpinnan alle ja aavikolle. Kunpa osaisin karsia ja valita oikeita otoksia toistamatta samaa kuvasta toiseen. Muiden reissulaisten kertomuksia pääsee lukemaan esim. Raw Design blogista, Vilma P:stä, Sanna Mämmin sivulta ja Tämä Matka -blogista. Noin niinkun alkuun. Suloiselle Vilmalle myös kiitos viimeisestä kuvasta.
Egyptin turistiministeriön järjestämä pressimatka.
Ihanaa, että sultakin alkaa tulla postauksia.
On niin ihana lukea näitä!
Joo, nyt alkaa! Meni hetki tosiaan keräillessä itseä. Huomenna nenä kohti Tallinnaa, mutta sitten jatketaan taas Egyptistä! :)
Aivan upeat kuvat !!
Tulee omat matkamuistot mieleen muutaman vuoden takaa. Mahtavasti oot saanut tallennettua elämän makuisen meiningin ja maisemien kuumat, hiekkaiset sävyt.
Tuhannet kiitokset Laura!
Nuo pehmeät sävyt saivat mut aivan sekaisin! Niin kaunista!
Oliko silloin ihan rauhallista, kun oot ollut Egyptissä?
UPEITA kuvia!!!
JEE, kiitos E!! :)
Itse olen menossa Egyptiin pakettimatkalle ja harmittelin kun ei matkatoimisto järjestä retkiä pyramideille eikä Luxoriin ollenkaan… Laskin 1+1 yhteen luettuani matkustustiedotteen jossa sanottiin ettei maanteiden turvallisuutta pystytä takaamaan, lueneekö se sitten syynä. Onnistuiko teidän ajo Kairosta Luxoriin ongelmitta? Uskaltaisiko sitä sitten lähteä paikallisen retkenjärjestäjän retkelle Hurghadasta Kairoon?
Oi, ihanaa matkaa Egyptiin!
En osaa varmuudella tuohon vastata, mutta itse koin oloni turvalliseksi koko reissun ajan. Me tosin lensimme Kairosta Luxoriin, sieltä bussilla Marsa Alamiin. Aavikkomatka oli meiltä jätetty pois järjestetystä ohjelmasta juurikin turvallisuussyistä, mutta ostimme sen itse omasta tahdostamme viimeiselle päivälle.
Tulimme itsekin siihen tulokseen, että kannattaa maksaa vähän enemmän ja mennä lentäen Kairoon. Seuraava jännityksen aihe onkin sitten EgyptAir… :D
Mekin lensimme sillä, hyvä oli! :) Ei tarvii jännittää.
Kävin Kairossa viikon matkan tammikuuss 1997. Silloin suorat lennot turvallisesti Kairoon ja matkatston bussimatkat Sakkaran pyramideille, Kairon isoon museoon, Gizan pyramideille, parfyymi-instituuttiin, papyruskauppaan ja basaarialueelle shoppailemaan mm.hopeaa ja kamelinnahkatuotteita, vesipiippuja ja T-paitoja. Kävelimme myös itseksemme kaduilla. Todella antoisa matka, muttaen tiedä ovatko ajat liikaa muuttuneet turvallisuuden vuoksi. Silloinkin ihmettelimme aseistettuja vartioita kaduilla.
Meillä oli vielä itse tehty sopimus, että Gizan pyramideilta tulee joka aamu kuljettaja hakemaan ratsastamaan arabialaisilla hevosilla. Kysyimme siitä ekalla ratsastusreissulla ja onnistui hienosti!