Ei pysty juoksemaan, kun on pakko kuvata. En kyllästy näihin näkymiin IKINÄ.
Olen selkeästi iltalenkkeilijä, kerran lähdin hetken innostuksesta keskellä päivää ja se oli aivan kamalaa. 3,5 kilometria hampaat irvessä, kun yleensä yritän päästä vähintään viiteen. Yhtenä iltana vedin kympin, se oli tämän vuoden eka ja koko elämäni kolmas. En voi kutsua itseäni vielä oikeaksi juoksijaksi, mutta ei se tyhmältä tunnu. Maailmanperintöjuoksua odotellessa..
just kattelin suomenlinnan vapaita haettavia asuntoja ja tekis mieli niin hakea!
NO NII-I! HAE!!
Oi. Tuolla kyllä kelpaa juosta.
No nii-in! :)