Olen ollut koko huhtikuun melko tiukalla ruokavaliolla. Oman hyvän olon nimissä olen noudattanut paleoruokavaliota ja laittanut tottumukseni uusiksi. Ei viljoja, ei maitotuotteita, ei sokereita. Lihaakaan en syö. Aluksi tuntui että mitä siihen muka jää, mutta viikossa huomasi että paljonkin. Paljon terveellisiä asioita, joista tulee hyvä olo myös syömisen jälkeen.
Synttäreillä söin muutaman lakun, mutta muuten olen pysynyt melko tiukasti ruodussa. Olen juossut ja käynyt kuntosalilla tasaisen epätasaisesti. Välillä intoa on enemmän, välillä on morkkikset kun ei ole tehnyt mitään. Liikkuminen ei ole vielä(kään) luonteva osa arkea, mutta toivon siitä tulevan.
Joskus tulee päiviä, jolloin antaa itselleen armoa. Kolmen viikon tuijottelun jälkeen limehillo huutaa jo niin kovaa nimeäni, etten pysty vastustamaan. Päivä on ollut raskas ja päätän nauttia illasta täysin rinnoin. Syön poikien kanssa jätskit, avaan julkkareista saadun skumppapullon ja ostan croisantin hillon alle. Kaikki maistuu tajuttoman hyvälle, enkä ota repsahduksesta stressiä. Koitan olla itselleni armollinen, välttää turhaa piiskaamista.
Nautiskelun jälkeen jaksaa taas jatkaa kuuria. Helpottavaa silti ettei tarvitse heittää kaikkia herkkuja pois, vaan antaa niiden odottaa sitä seuraavaa pakollista repsahdusta. Ero sokerista on ollut minulle pahin paikka, kaikesta muusta luovun helposti. Kahvini juon edelleen maidolla ja sokerilla, mutta makeat välipalat ovat hetkeksi pannassa. Onneksi mies on tässä mukana, yksin olisin jo luultavasti luovuttanut.
Kauniita kuvia jälleen…ja repsahdus on kyllä ihan sallittua ja suotavaakin välillä :) t. Maria
Kiitos suloinen Maria! Niin minustakin, elämä ilman repsahduksia on turhan totista! :)
Olet varmaan kuullutkin 80/20- tai 90/10-säännöistä? Sellainen malli passaa minulle hyvin, että 10-20 prosenttia ruokavaliosta voi olla ei-niin-terveellistä ja loput tarkemmin harkittua. :) Se pienempi osuus palvelee mielenterveyttä, muu osa kehoa ja mieltä. Turha ehdottomuus vain ahdistaa.
Ah, oikein. Mielenterveys on tärkeä pitää tyytyväisenä. Minulla homma vaan karkaa niin helposti lapasesta, että on pakko joskus vähän tiukentaa hihnaa. Kohtuus kaikessa, niin se vaan on. :)