Ulkoilu on toistaiseksi siskosten mielestä pakollinen paha. Kannan ne kymmenen metrin päähän portista ja ne juoksevat suoraa kyytiä takaisin kotiin. Toinen menee portin ali, toinen hyppää kynnyksen yli. Sisäsiisteiksi noita ei todellakaan voi vielä kutsua, lattiaa miinoitetaan moneen otteeseen päivittäin ja paperille osuu n. prosentti. Monesti se kasa väännetään vielä heti ulkoilun jälkeen, perkele. Missä on koirien kestovaipat, kysyn vaan?
Voi nakkikaksikkoa! Pienet villanutut ehkä auttaisivat tuota traagisen näköistä hytinää :D
Niillä on! Mamma kutoi heti kun nuo tulivat :D Olemme käyttäneet silloin tällöin, ei vaikutusta hytinään, elämä loppuu ulkona. Kuolema. Kotiin!!
Voi että, miten söpöjä! Ja tsemppiä vaan sisäsiisteyden opetteluun, usko pois, kyllä ne oppii vielä… :)
Ihanaa, että otitte siskokset, niistä on varmasti paljon seuraa toisilleen. Meillä asustaa yksi pikkukoira ja joskus tuntuu, että kyllähän se tarvitsisi toisen pienen kaveriksi temmeltämään. Onnea uusista perheenjäsenistä! :)
Uuh, usko on välillä koetuksella, mutta vastahan tässä on mennyt alle kaksi viikkoa.
Minustakin on hurjan ihanaa, että niillä on toisensa. Ne leikkivät ja painivat keskenään, kulkevat kylki kyljessä ja nukkuvat päällekkäin. Kaveri on kyllä kiva, ehkä teillekin joskus? :)
Voi pieniä ruppanoita! Meillä talvessa on parasta se että on olemassa lumiPALLOJA ja sillä saa motivoitua nyrpeimmänkin mäykyn etenemään. Onko teillä mitään suosikkitavaroita joilla voisi vähän avittaa ulkoiluintoa? Myös luminen sukanmetsästys menisi meidän taloudessa läpi :D
Nuo ovat vielä niin rääpäleitä, ettei leikitytä, kun varpaat jäätyy ja tulee kuolema. Kunhan ne vähän kasvavat, niin pyörin niille vaikka itse pallona! :D Onhan tuolla kieltämättä aika kylmä. Mutta kiitos vinkeistä!! Uhraan rikkinäisen villasukan, kunhan pahimmat pakkaset hellittävät.
Voi rakkaus mitä nakkeja! Ihania kuvia! Stella vinkkasi tontillansa, että täältä löytyy noin hurmaava nakki kaksikko. Uskaltaakohan tänne enää tulla, kun nuo kuvat nostattaa valtavan pentu kuumeen.
Niih, toiset ovat aika suloisia! Omalla vastuulla sitten tänne, kuume saattaa olla tarttuvaa sorttia, mulla kävi niin! :D
Voi ihana kamala pikkupentuaika. Meillä on kulunut siitä huimaavat 4kk, mutta nyt kotona riehuu lähes aikuisen (koiran) mittoihin venähtänyt karvainen superpallo, jonka energian määrällä ei ole mitään rajaa. Ja sitä katsellessa mieheni on alkanut puhua jo toisesta, kun nimikin sille on jo keksitty. Mutta kieltämättä sisäsiisteys on odottamisen arvoinen asia, meinasin avata skumppapullon, kun tajusin vieväni ensimmäistä kertaa koko syksynä sanomalehtiä keräyslaatikkoon PUHTAINA. Mitä tulee ulkoiluun, niin se oli totaalisen ällöttävää meidänkin herran mielestä alkuun, mutta nyt ensimmäisenä lenkiltä haluaa kotiin narun päässä oleva kaksijalkainen.
Hei Dorit, ihanat vauvat teillä! Meillä on nyt vuoden ikäinen Yorkshirenterrieri, joka tuli meille nelikuisena. Sisäsiisteyskasvatuksessa meni kaiken kaikkiaan noin pari kuukautta. Hermoja se koetteli, mutta olimme vakaasti päättäneet, että alusta asti suoraan vaan ulos. Kannoin pentua parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kymmenen kertaa päivässä pihalle. Niin pienenä se ei edes osaanut kiivetä portaita. Sitten käkimme siellä pihalla, kunnes jotain tuli. Eihän se alkuun halunnut edes kävellä ulkona. Asiaa toki helpotti se, että asumme lämpimämmässä ilmastossa. Kärsivällisyyttä, kyllä ne oppii ennen pitkää, ja sitten ne ei enää tee tarpeitaan sisälle.
Ihania saaren talvikuvia sulla on täällä!