Elokuun viimeinen perjantai. Hyppäämme Hannun kyytiin ja kaahaamme läpi kaatosateiden, määränpään lähestyessä taivas kirkastuu. Edenissä paistaa aina aurinko. Se on se pieni saari, jossa vietämme juhannukset ja venetsialaiset. Saari, jonne olemme saaneet kutsun jo niin monena vuonna.
Kuivalahden risteyksestä soitetaan, että kohta ollaan rannassa. Topi kurvaa laituriin ja valtava määrä kasseja siirretään autosta veneeseen.
Venematka kestää vain muutaman minuutin, meri on tyyni ja perillä mökin piipusta tupruaa savu. Laiturilla odottaa serkut sekä Tarja, kaasuhellalla kalakeitto. Kaikki mieltä painava jäi juuri mantereelle, saaren syysjuhla saa alkaa.
