Yhteistyössä Asennemedia ja Arabia
Perhekäsitteeni on laajentunut vuoden aikana valtavasti. Taloyhtiömme muodostuu viidestä asunnosta, joissa jokaisessa on tapahtunut ihmeellisen paljon liikehdintää viimeisten vuosien aikana. On tullut eroja, ulkomaille muuttoja ja asunnon jakamisia ja ihmiset ympärillä ovat vaihdelleet yllättävän paljon saaressa, jossa usein asutaan vuosikymmeniä – puhumattakaan yhdestä pienestä puutaloyhtiöstä, jonka kaikki asukkaat ovat vaihtuneet viiden vuoden sisällä.
Elämä on heitellyt niin kivillä, kuin tähdenlennoilla. Tähdenlentoja ovat tyypit, joiden kanssa saan juuri nyt jakaa sisäpihan ja elämäni. Saan halata ja ajaa yhteisessä vaunussa läpi tunteiden vuoristorataa. Eikä hassumpaa ole sekään, että Mandalla on pari karvaista bestistä seinänaapurissa, suukkoja vaihdellaan päivittäin pihalla ja yhteiset iltalenkit ovat kaikille juhlaa. Rannat ovat syksyn myötä hiljentyneet ja koirat saavat pinkoa vapaana kallioilla häiritsemättä ketään. Viime lenkillä törmäsimme yhteen saaren huuhkajista ja kiitimme onneamme, ettei se napannut nakkikoiraa iltapalaksi. Hyrr, kylmät väreet menee vieläkin sitä ajatellessa.
Mutta takaisin puutalopihallemme! Muutama viikko sitten kannoimme pöydät sisäpihalta etuterassille, levitimme valkoiset liinat pöytien päälle ja nautimme illallista Helsingin taivaan alla. Menu sisälsi jo pieneksi perinteeksi muodostunutta kanttarellikeittoa tuoreen patongin kanssa, juomana valkkaria ja skumppaa, sillä punaviiniaika on vasta pakkasella. 
Illallinen taivaan alla kokoaa ihmiset yhteisten pöytien ääreen. Me katoimme pöydän värikkäillä Arabian Paratiiseilla, jotka ovat ehdottomia suosikkejani kaikista omistamistani astioista. Birger Kaipiaisen suunnittelema klassikkosarja sai syksyllä mukaansa uuden 24cl mukin ja vuoden loppuun asti vaihtoehtoväriksi kauniin mustavalkoisen. Itse rakastan liekehtivää klassikkoväriä ja voimakkaita kuvioita, jotka tekevät ihan kaikesta parempaa.
Pöytä katettiin pelkällä Paratiisilla, eikä sitä silti ollut yhtään liikaa. Keitto tarjoiltiin suuresta liemikulhosta, viinit aseteltiin toiseen. Kannelliseen rasiaan piilotettiin voi ja marjarahka tehtiin suureen kulhoon. 
Viinipullot tyhjenivät ja vatsat täyttyivät hyvästä ruuasta ja sydämet rakkaudesta. Suurisilmäiset koirat luottivat loppuun asti mahdollisuuteensa maistiaisiin, eikä turhaan. Kuka voisi olla niin julma, ettei päästäisi pientä koiraa tarkastamaan pöydän tarjontaa? 
Illallinen oli ihana. Elokuinen ilta antoi parastaan, eikä kenelläkään olut kiire mihinkään. Istuimme turistien ihmeteltävänä iltaan saakka. Usein sitä miettii, että monestakohan japanilaisesta valokuva-albumista sitä löytäisi oman naamansa? Aika monesta, uskon.
Halusimme illallisesta helpon ja hyvän, ja siinä onnistuimme loistavasti. Ei annosten kokoamista ja säätöä, kaikki helposti kerralla. En keksi mitään sen parempaa, kuin ihanat ihmiset saman kauniin kattauksen ympärillä.
Sykkiikö sydämesi Paratiisille yhtä paljon kuin minun? Käy Kodin Kuvalehden sivuilla äänestämässä suosikkikattaustasi ja osallistut neljän hengen Paratiisiastiaston arvontaan. Lykkyä!
KUVAT: DORIT SALUTSKIJ, KUVA MINUSTA: SOFIA KOSKI
