Kinokset ovat jo lähes kokonaan sulaneet saaresta. Kevät tuntuu tulevan pysyvästi helmikuussa, joten tämänkin talven Suomenlinnan lumikuvat jäivät todella vähäisiksi. Viime talvena sama, toissa talvena taas pyrytti niin ettei kotiin meinannut päästä. Olisi silloin pitänyt kuvata paaaljon enemmän, kun vaan olisi tiennyt ettei samanlaista talvea tule hetkeen. 

Ilma on ollut tyyni. Ulos pystyi jo lähtemään villapaidassa jäätymättä kuoliaaksi merituulessa. Koirillakaan ei ollut kiire kotiin, ne nauttivat lumen alta löytyneistä aarteista ja tuoksuista.

Kiersimme saaret ympäri ja poikkesimme rannalla. Auringosta näkyi häivähdys, tuollainen ihan pehmeä ja persikanvärinen. Oli niin kaunista, että meinasin vaihteeksi haljeta.

Yksi lempikohdistani Suomenlinnassa on tuo sininen tunneli ja sieltä avautuva näkymä. Kutituksena mahanpohjassa viljelypalsta, joka pääsee tänä vuonna kunnolla käyttöön. Sekin ihan tuossa vieressä. Multasormia syyhyttää jo!