Noniin, varasto on siis käyty läpi ja nyt olen siirtynyt kaapistoihin. Pakkasin innolla seitsemän ensimmäistä muuttolaatikkoa leluilla ja peleillä, sitten siirryin kaappiin, jossa oli tärkeitä papereita. Niin. Kuinka tärkeitä ne maksetut laskut sitten ovatkaan? Voi perkele, sanon taas.

Mutta sieltä oikeista tärkeistä papereista tuli herttaisia muistoja esiin! Kaikki koulutodistukset, jokaisen vanhan kodin paperit, muutama eksynyt valokuva, synnytyskertomukset, vihkimistodistus, vanha passi ja paljon muuta. Kyllä muutto on sitten mahtavaa – ainakin vielä kun äitini on apuna. Ensi viikolla revin luultavasti hiukset päästäni.

Terveisiä varastosta! Ei täällä voi muuta todeta, kuin että kyllä ihminen(=minä) on tyh-mä. Että jos ne kamat eivät mene kirppiksellä, niin mikä pakottaa jemmaamaan niitä vielä varastoon?? Kassi kaupalla vanhoja vaatteita ja roinaa. Nyt roudaan niitä käytävään, teippaan seinään ”saa ottaa”-lapun ja jäljelle jääneet vien kierrätyskeskukseen. Musa pauhaa puhelimesta ja minä huhkin pölyisessä kopissa. Mitäpä sitä muutakaan viikon ainoana aurinkoisena päivänä.. ;)