Ensimmäinen uusivuosi ilman lapsia. Saatoin hetken ikävöidä ja miettiä etten jaa vuoden vaihtumista poikien kanssa, mutta sen hetken jälkeen päästin irti ja nautin.
Koira pääsi naapuriin hoitoon ja minä mantereelle uudenvuodenhumuun. Kävin kuvaamassa ystävien hääjuhlat, jonka jälkeen suuntasimme Kertun kanssa kohti itää. Siellä muuttokuorma oli vasta saatu purettua ja poppivehkeet paikoilleen, kun vuosi jo vaihtui. Ikkunasta näkyi muutama raketti ja läppäriltä livelähetys kaupungista. Kilisteltiin laseja ja halattiin.
Ilta tuntui alkaneen vasta puolestayöstä. Kotiinmenoa en edes harkinnut, vaan varasin yöpaikan Kertun vierestä. Neljältä napattiin taksi kotiin, syötiin pakastepizzaa ja puitiin elämää. Taisin tehdä profiilin deitti-appiin, vaikka ajattelin etten ikinä.
Kun yö venyi aamuun ja aamu auringonlaskuun, teki mieli venyttää aikaa entisestään. Kaadettiin lasit viiniä, kuunneltiin musiikkia ja hengailtiin villasukissa viltin alla. Illalla lähdettiin Puttesiin pizzalle ja yhille Coronaan.
Olen elänyt parisuhteessa niin pitkään, että huoleton hengailu ystävien nurkissa on jäänyt vähälle. Tai vaikka sitä olisi ollut, on taustalla aina tunne että joku odottaa jossain. Mies, lapset tai koira. Olin ensimmäistä kertaa vuosiin yksin, ilman vastuuta mistään. Ja arvatkaa, se oli ihanaa!
KUVAT DORIT SALUTSKIJ
KUVAT MINUSTA KERTTU MALINEN
Oi♡♡♡ Niin, n i i n ihana fiilis välittyy tästä. Juuri näin!
Rentoa, huolettomuutta, elämää ☆
Ihaninta vuotta 2017 sulle ja pojille!
Kiitos! Niinpä, nyt jos koskaan! Vielä kun kestäis näitä univelkoja, kääk, oon aivan sekaisin :D
Ihanaa vuotta myös sulle! <3
Ihana lukea tekstiäsi. Yleensä aiheesta kuulee vain sen, kuinka paljon ikävöi lapsia, eikä mistään osaa oikein nauttia ilman heitä. Mun irtiotosta, erosta, on kohta 2 vuotta. Ehkä yhden kerran on ollut lapsia ikävä. Musta on tärkeää, että saavat viettää aikaa yhtä lailla isänsä kanssa, ei se ole multa pois. Ja mulla on silloin vapaus, huolehdin vain itsestäni. Ensimmäisenä eron jälkeisenä kesänä olin viikon yksin ja olin kuin laitumelle päässyt vasikka. Ei kotiintuloaikoja, kuljin missä huvitti, söin milloin huvitti. Ja mikä parasta, tässä vapauden huumassa olen löytänyt taas itseni, sen tyypin joka meinasi hukkua huonoon parisuhteeseen.
Kaikkea hyvää uuteen elämään ❤️
Ihana kuulla sun kokemuksesta. Mulla on just samoja fiiliksiä, saa syödä ja nukkua kun itseä huvittaa, tai sitten olla syömättä ja nukkumatta! Matka omaan itseen on mielenkiintoinen, mulla alkaa tulla niin siistejä fläsäreitä siitä että ainiin, tällanen mä olen ihan itse. Plus että on myös ihanaa päästää irti lasten vastuusta, vaikka se yhteiselossa oli molemmilla, kahmin sitä selkeästi enemmän itselleni. Nyt se on tasan, ja kappas, kaikki sujuu silti loistavasti.