Ah ja huh, vuoden viimeisiä tunteja viedään.

2017 oli ok, ehkei niin päräyttävä mitä tasan vuosi sitten kuvittelin, mutta hyvä kaikkineen. Ensimmäinen ikioma vuoteni, jonka pärjäsin ihan sairaan hyvin.

Ihastuin vain vähän ja hetkeksi, sekin semi salaa kohteelta. Eniten pidin ajatuksesta olla onnellinen yksin, sillä sitä olin ja olen. Päivänselvää, että mukaan mahtuu myös epätoivoisia ”en koskaan löydä ketään” -hetkiä, mutta pääsääntöisesti olen ollut valtavan vahva vain itsekseni.

Lunta ja liukkautta ei tänä mustana loppuvuotena juuri ole ollut, mutta vedin vuoden ainoat lipat vikalla viikolla. Ensin koira kiskaisi oikealla hetkellä ja liuin pitkin kuraista polkua pyllylläni alamäkeen, toisen kerran ajattelin vain vähän vilkaista tinderiä korkeissa koroissa keskellä kirkkopuistoa ja kohta olinkin rähmälläni polvi auki ja kämmenet ruvella. Otin sen merkkinä.

Tänään vietän uutta vuotta taas ilman vastuuta muista, lempi-ihmisteni seurassa ja ajattelin palata kotiin vasta huomenna. Ihanat tytöt naapurissa ottavat koiran hoitoon ja saan olla villi ja vapaa. Turvaa tuo tieto siitä, että saan pojat huomenna viereeni ja asiat pysyvät tasapainossa.

Ihanaa vuodenvaihdetta ystävät, otetaan ilo irti!

Ensimmäinen uusivuosi ilman lapsia. Saatoin hetken ikävöidä ja miettiä etten jaa vuoden vaihtumista poikien kanssa, mutta sen hetken jälkeen päästin irti ja nautin.

Koira pääsi naapuriin hoitoon ja minä mantereelle uudenvuodenhumuun. Kävin kuvaamassa ystävien hääjuhlat, jonka jälkeen suuntasimme Kertun kanssa kohti itää. Siellä muuttokuorma oli vasta saatu purettua ja poppivehkeet paikoilleen, kun vuosi jo vaihtui. Ikkunasta näkyi muutama raketti ja läppäriltä livelähetys kaupungista. Kilisteltiin laseja ja halattiin.

Ilta tuntui alkaneen vasta puolestayöstä. Kotiinmenoa en edes harkinnut, vaan varasin yöpaikan Kertun vierestä. Neljältä napattiin taksi kotiin, syötiin pakastepizzaa ja puitiin elämää. Taisin tehdä profiilin deitti-appiin, vaikka ajattelin etten ikinä.

Kun yö venyi aamuun ja aamu auringonlaskuun, teki mieli venyttää aikaa entisestään. Kaadettiin lasit viiniä, kuunneltiin musiikkia ja hengailtiin villasukissa viltin alla. Illalla lähdettiin Puttesiin pizzalle ja yhille Coronaan.

Olen elänyt parisuhteessa niin pitkään, että huoleton hengailu ystävien nurkissa on jäänyt vähälle. Tai vaikka sitä olisi ollut, on taustalla aina tunne että joku odottaa jossain. Mies, lapset tai koira. Olin ensimmäistä kertaa vuosiin yksin, ilman vastuuta mistään. Ja arvatkaa, se oli ihanaa!

KUVAT DORIT SALUTSKIJ
KUVAT MINUSTA KERTTU MALINEN