Olen perinyt vain osan vimmasta, jolla äitini heiluttaa puikkoja. Minä kudon pipon tai pari talvessa, äiti kutoo villapaidan viikossa.
Kerran konmaripäissäni tuskailin laatikosta pursuilevien lankakerien määrää ja kehotin äitiä nappaamaan mukaan kaiken haluamansa. Hän poimi harmaat sukkalangat ja seuraavalla kyläilyllään kaivoi kassista pitkän villahameen. Se on ihana. Tuntuu, kuin olisi kääriytynyt vilttiin, joka kulkee kannattelematta mukana. Kunnon mummofiilis!
Pakkasin mekon lappiinkin mukaan, mutta toppahousut olivat tuolla reissulla paljon tarpeellisemmat. Muutenkin sisäolosuhteet toimivat maahan asti ulottuvalle mekolle paremmin, sillä kuten kuvista näkee, lumi tarttuu hetkessä kiinni helmoihin.
Pipo – Omatekemä
Neulemekko – Äidin tekemä
Kengät – Lumi
Kuvat Noora Shingler
Siis nyt en kestä! Aivan mielettömän upea! Mulla heiluu kanssa puikot aina, mutta huhhuh mikä työ tuossa on ollut. Villahameet on parhautta! Kaivan aina syksyisin kirpparilta (parilla eurolla!) löytämäni Arelan cashmerehameen. Riisun sen about huhtikuussa. Tuntuu ihanalta kulkea esiäitien jäljillä:)
Ah, kuulostaa täydelliseltä tuo sinunkin hame! Joo, äiti on aika kone, se teki näitä kaksi. :D