Kadotan itseni näemmä blogimaailmasta aina kesäisin.
Juuri silloin kun tapahtuu eniten ja kamera on mukana ihan joka paikassa, on tietokone suljettuna. Muija viilettää pihoilla.
Tänään seurasin kylmänkestävien naapureiden ja lasten hyppyjä mereen, itsehän en uskaltanut. Nössö mikä nössö, säästän suurimman hytinän sitten sinne avantoon. Noita muita rohkeita oli silti ihana seurata – ja kävellä kuivana kotiin. :)
Kivaa viikonloppua kamut, huomenna iltauinnin sijaan Tikkurilan festarihumu!
No worries, täällä ollaan :)
Oih, ihanaa, kiitos!
Hei Dorit. Luin juuri blogisi ihan viimeisimmästä postauksesta aivan ensimmäiseen! Muutama päivä meni ja katselin ihmeellistä läpileikkausta elämästäsi:) Vietän kesääni saaressa erämaan keskellä ja luin blogiasi kallioilla, riippukeinussa, sängyssä. Imeydyin oikein kunnolla, kuin hyvään tarinaan. Päädyin tänne Katjan blogista. Olen usein törmännyt nimeesi, mutta en ole aiemmin eksynyt blogiisi.
Olet uskomattoman ihana ja aito. Hassua sanoa, kun en tunne sinua, mutta viihdyin seurassasi! Pysähdyin monen kuvan kohdalla haukkomaan henkeäni. Ne ovat upeita! Kiitos blogistasi ja oikein sydämellisen hyvää kesää sinulle ja perheellesi! Pus Saara
Iho kananlihalla luin kommenttiasi, kiitos ihanista sanoista!
Olen pitänyt pienen loman blogista, mutta nyt palasin intoa piukassa postailemaan. Ihanaa kun luet, erämaassa tai missä vain.
Suloista loppukesää myös sinulle, pus!